Mistä on kysymys

Edellistä blogia kirjoittaessa tulin sörkkineeksi kepillä jäätä, sillä en tiennyt, ettei pahoinvoinnista saa puhua. Monille tutuille oli suorastaan myrkkyä lukea, että minuun sattuu - kerroin arkielämästämme, kipujen vaikutuksesta siihen, ja se oli väärin, sillä se oli ruikuttamista ja suorastaan huomiohuoraamista. Pitäisi vain purra hammasta ja kiillottaa sädekehää kaikessa hiljaisuudessa, mutta minusta ei ole siihen. Mun täytyy ulkoistaa ajatukseni jotta voin sisäistää ne, hyväksyä kivun ja löytää tasapainon sen kanssa elämiseen. Siitä tässä on kyse, henkisestä kasvusta ja itsensä hyväksymisestä kaikkine vikoineen.

Olen luonteeltani melko rönsyilevä enkä ikinä malta pysyä aiheessa. Tulen jauhamaan myös kaikesta muustakin, sillä olenhan paljon muutakin kuin kipuilija.

Olen äiti, lapseni on vuoden ja kahden kuukauden ikäinen hurmaava hymytyttö, joka on keskimäärin aina iloinen. Kulkekoon hän täällä nimellä E, en usko että tulette koskaan täältä hänen koko nimeään lukemaan. Ette myöskään tule näkemään hänestä tunnistettavia kuvia, sillä myönnän olevani hieman hysteerinen äiti ja haluan varjella hänen yksityisyyttään. Vaikka E on minulle koko maailma, tulette varmasti lukemaan enemmän mietteitä äitiydestä kuin itse lapsesta.

Olen myös vaimo, enemmän ja vähemmän onnellisesti naimisissa E:n isän P:n kanssa, aina toukokuusta 2011 asti. Yhdessä olemme olleet marraskuusta 2008. P ei myöskään tule esiintymään täällä kuin korkeintaan sivulauseessa - en aio ruotia parisuhdettamme ja sen mahdollisia ongelmia täällä, sillä ne eivät oikeastaan kuulu muille. Vaikeudet joko erottavat tai yhdistävät, se on jokaisen itse päätettävissä. Me olemme päättäneet, että vaikeudet yhdistävät, mutta ei ole helppoa muistaa sitä aina.

Näpertelen, shoppailen, sisustan, keräilen kaikkea vanhaa, harrastan pilatesta, syön Ben&Jerry'siä, pohdiskelen syntyjä syviä, yritän opetella ekologisemmaksi, haaveilen muutosta maalle ja haukun autoani säännöllisesti. Nurkissa meillä pyörii jos jonkinmoista menopeliä ja pari nelijalkaistakin.

Tämä on tarina kroonisesta kivusta, sen hyväksymisestä, tasapainon löytämisestä ja kaikesta mikä saa sen unohtumaan.