Hauskaa vappua!

Uskaltauduin tänään kokeilemaan munkkien tekoa ekaa kertaa ikinä, enkä edes polttanut taloa siinä sivussa!

Kaksveeneuvola

Ihana palleroiseni on jo huimat 90,5cm pitkä ja 13,4kg painava. Vaikka viimeiset neljä kuukautta syöminen on sujunut aika nihkeästi, tyttö on silti kasvanut hyvin eikä syytä huoleen ollut vieläkään. Neuvolatäti luonnehti E:tä kovin vilkkaaksi ja temperamenttiseksi ja totesi uhman olevan edelleen melkoisen voimakasta. Seuraavan kerran mennäänkin neuvolaan jo parin kuukauden päästä, kartoittamaan tilannetta niin syömisen ja kasvun kuin kaiken muunkin osalta.

Kipupolia

Eilen kipupolilla määrättiin lääkettä jalan hermosärkyihin. Ainoastaan. Jos käy hyvin, se saattaa auttaa myös selkäkipuihin jonkin verran, mutta sen ei ole edes tarkoitus lievittää niitä. Eikä se luultavasti helpota jalan puutumista ja tunnottomuuttakaan. 

Toki tiedän, että lääkkeet on aloitettava yksi kerrallaan, sillä mahdollisten haittavaikutusten aiheuttajaa ei muuten voi tietää varmasti. Toki tiedän, että luultavasti myöhemmin alkaa myös toinen lääke. Ja toki tiedän myös sen, ettei ole olemassa mitään taikapilleriä joka vie kaikki kivut pois. Eikä pitäisi maalailla piruja seinälle ennen kuin on edes kokeillut uutta lääkettä. Mutta olen silti ehkä vähän pettynyt. 

Pää lyö ihan tyhjää. Jalkoja ja selkää kuumottaa ja jalat tärisee tunnottomina vinhaa vauhtia kun niiden varaan laskee koko painon, tuntuu että ne lähtee kohta alta. Sairasloma loppuu reilun viiden viikon päästä, eikä toivoakaan siitä että saisin itseni siihen mennessä työkykyiseksi. Vaikka vielä pari viikkoa sitten oli ihan eri meininki.

E:n päivähoitokuviot pitäisi miettiä uudestaan, vastaamaan paremmin tämänhetkistä tarvettamme.

Koitapa siinä sitten pysytellä hyvillä mielin. 

Ilman kenkiä!

Saatoin vahingossa lipsauttaa ilmoille pienen voitontanssin, koska kevät!

Kipuilua

Kulunut viikko on ollut yhtä tuskaa, ja erityisesti pari viimeistä päivää kuin suoraan helvetistä. En tiedä mitä olen taas tehnyt liikaa tai liian vähän, sillä kiputaso huitelee jossain ihan pilvissä. Olen kävellyt lähinnä kaksin kerroin seiniä pitkin, nähnyt maailman oudoimpia unia, toimintakykyni on ihan nollassa, näytän haudasta nousseelta ja nuppi on vuorotellen sekaisin kivuista ja lääkkeistä. Usean kuukauden normaalia etäisesti muistuttavan olotilan jälkeen tämä on jotain aivan kammottavaa.

Onneksi E tuntuu ymmärtävän, että äiti on kipeä, sillä ainakin seitsemästä tuloillaan olevasta hampaasta huolimatta tyttö on ollut poikkeuksellisen nätisti kun ollaan oltu kahdestaan - kävellyt ihan itse, käynyt päiväunille ilman tappelua, syönyt kiltisti välipalan, ollut riekkumatta ja roikkumatta mussa joka hetki. Jos nämä karmeat olotilat jatkuu, mun täytyy kuitenkin kysyä, voisiko E hetkellisesti olla päiväkodissa vähän pidempää päivää, sillä meidän kaksinoloaika on tässä kunnossa todella kuluttavaa enkä halua E:n kärsivän kipujeni takia.

Ja onneksi se kauan kaivattu kipupoliaika on jo maanantaina - ei voisi osua parempaan saumaan! Toivottavasti saadaan siellä sumplittua lääkitykset kuosiin, sillä nykyinen kipulääke on kaikin puolin ongelmallinen enkä voi sivuvaikutusten takia ottaa sitä kuin joskus ja jouluna.

(Mitä tulee postauksen kuvaan, kaivoin vain jonkun suht tuoreen kuvan, sillä kuvattomat postaukset ovat tylsiä. Ei siis liity aiheeseen enkä ollut kuvanottohetkellä mitenkään erityisen kipeä.)

Housukauppoja

E kärsii kroonisesta housupulasta, koska housut ovat niin tylsiä ostettavia. Kerrankin onnetar suosi mua, neljät ihanat housut - kahdet pitkät ja kahdet caprit - viidellä eurolla! Löysin myös kahdet ulkohousut ja kivat farkkuleggingsit E:lle, mutta ne odottavat käyttöönottopesua pyykkikorissa joten en kaivanut niitä kuvattavaksi. Nytpä ei kaapista puutukaan enää muuta kuin kevätkenkiä pikkuprinsessalle.

Kirppikset ♥

Ahdistusleipomukset

Tunnustaudun ahdistusleipojaksi. Eilen oli niin megamoinen ahdistus, että oli pakko purkaa sitä hääräämällä vähän keittiössä. Melkein meinasin tehdä vielä nopeasti iltapalapannariakin, mutta en viitsinyt, koska se jää aina lähes yksin mun syötäväksi, olisi pitänyt hakea kaupasta kermavaahtoa sen kaveriksi ja noiden keksien tuhoamisessakin kestää hetki. 

Pestoleipä:

(en löytänyt enää leivän alkuperäistä ohjetta netistä, joten tässä se on sellaisena kuin se on omassa käytössäni muokkautunut)

2dl vettä

1pss kuivahiivaa

3/4tl suolaa

1tl sokeria

4-5dl jauhoja (olen käyttänyt vähän mitä sattuu - vehnäjauhoja, sämpyläjauhoja, yms)

2rkl oliiviöljyä

pestokastiketta oman maun mukaan (itse laitan aina purkin jämät, 2-3tl)

Pinnalle muutama rkl öljyä tai sulatettua voita muutama valkosipulinkynsi suikaloituna sekä basilikaa

Sekoita hiiva, suola ja sokeri kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot ja alustamisen loppuvaiheessa öljy sekä pestokastike. Anna taikinan kohota lämpimässä jonkin aikaa.

Voitele vuoka, levitä siihen taikina ja anna taas kohota hetki. Voitele taikina kevyesti öljyllä/ voisulalla. Ripottele päälle suikaloidut valkosipulinkynnet sekä basilikaa. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 15min. 

Keksit syntyivät samalla ohjeella kuin edellisessäkin postauksessa. Osasta jätin suklaamurut pois ja tein vanilja-kaakao-mitälie keksejä jakamalla taikinan edelleen kahteen osaan ja laittamalla toiseen pikkutaikinaan kaakaojauhoa ja toiseen vaniljasokeria. Ulkonäköön en jaksanut panostaa vain itseäni varten joten ne nyt ovat vähän epämääräisen näköisiä. 

Tekisi mieli ahdistusleipoa tänäänkin, mutta koska tänään on Harvinaisen Paska Päivä, mökötän tässä koko loppupäivän luurit päässä luukuttamassa hardstyleä korvat verillä - poistun korkeintaan kauppaan hakemaan Ben&Jerry'siä testatakseni, kuinka monta purkkia vaaditaan, jotta saa paremman mielen. 

Voi kun voisi vaan kaivaa sänkyyn oikein pehmeän, syvän kuopan ja nukkua ainakin juhannukseen saakka.

Huohh.

Vähän lisää synttäreistä

Mulla on jonkin sortin pakkomielle siitä, että tarjottavien pitää olla itsetehtyjä. Ei siinä mitään, tykkään leipoa, selkä vaan ei tykkää ainakaan tällaisista leivontamaratoneista. Ja poden vieläkin kamalaa morkkista siitä, että vuosi sitten keksit oli ostettu kaupasta.

Tiikerikakun ohje löytyy täältä, itse lorautan aina tummaan taikinaan tilkan kahvia ja vaaleaan taikinaan sitruunamehua eikä kakkua jää koskaan pakastettavaksi. Pätkisjuustokakkuun hyvä ohje löytyy esimerkiksi täältä. Kermavaahtokasa aka täytekakku syntyi tänäkin vuonna tällä reseptillä, täyteeksi laitoin metsämarjasosetta, vadelmia ja maitorahkaa. Kaikki käytetyt maitotuotteet olivat hylaa, eikä se vaikuttanut makuelämykseen ainakaan negatiivisesti.

Suklaamurukeksit:

200g voita

1,5dl sokeria

1 muna

3,5dl vehnäjauhoja

n. puolikas Fazerin sininen suklaalevy rouhittuna

Vaahdota voi ja sokeri, lisää muna jatkuvasti vatkaten. Mittaa vehnäjauhot kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon myös suklaa. Annostele sopivan kokoisia möykkyjä vaikka lusikalla. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 15-20min. Jos syöt taikinasta n. puolet kuten minä tein, jäljelle jäävästä taikinasta syntyy 1-2 pellillistä keksejä.

Kinkkukierteet:

1,5 isoa paketillista torttutaikinalevyjä

tomaattipyreetä

n. 200g kinkkua, olkoon nyt sitten vaikka valmiita suikaleita, palvia, jne.

puolikas purjo

paprika

n. 200g juustoraastetta

ripaus valkopippuria

1 muna voiteluun

Anna taikinalevyjen sulaa hetki, pilko ja sekoita täyteainekset (=kinkku, purjo, paprika, juustoraaste). Levitä levyille tomaattipyreetä ja täyte, ripottele vielä kevyesti valkopippuria. Kääri levyt rullalle pituussuunnassa ja leikkaa 2-3cm paloja. Voitele palat, paista uunissa taikinapaketin ohjeen mukaan kunnes näyttää hyvältä. En laskenut kuinka monta kiekkoa tuli, mutta aika monta.

Synttäreitä

Viikonloppuna juhlittiin E:n synttäreitä. Kutsuttiin paikalle kaikki tytön elämään aktiivisesti osallistuvat ihmiset, eli isovanhemmat, tädit, sedät ja parhaat ystävämme, ja kakku(j)a olikin jakamassa n. 20 ihmistä. Olin itse ainakin ihan onnesta soikeana, sillä muutamaa ystävääni en ollut nähnyt kuukausiin!

Jokaiselle kyselijälle vastattiin, ettei lahjalla ole väliä, mutta siitäkin huolimatta E sai mm. ihanan oravarepun, palapelejä, kirjoja, hiekkaleluja, sukkia, kaksi kylpytakkia (erikokoiset, onneksi), takin, duploja, Disneyn klassikkoelokuvia, Salama McQueen -pyyhkeen ja -muistitaulun, tarroja ja tarravihkon. Olen todella helpottunut siitä, että lahjaksi ei pahemmin tullut mitään krääsää, sekä myös siitä, ettemme vielä näidenkään synttäreiden jälkeen huku leikkimättömien lelujen tulvaan.

Nyt vaan odotellaan, että ilmat lämpenee entisestään ja päästään hiekkalaatikolle ja eväsretkelle ja järjestämään grillailusyöminkejä!

Kaksi

Pääsiäinen meni varsin leppoisasti. Käytiin rautatiemuseossa katsomassa junia ja lentokentän lähellä katsomassa laskeutuvia koneita, piirrettiin paljon ja vaan oltiin. Sen jälkeen päivät ovatkin menneet ihan hujauksessa - syöden, treenaten, siivoten ja leipoen. Mun hunajapalleroiseni täytti alkuviikosta kokonaiset kaksi vuotta!