Rallikalusto

Tällä hetkellä autoleikit ovat E:n suosikkeja ja kilpa- ja kokoontumisajoja harrastetaan mitä ihmeellisimmillä kokoonpanoilla. Vakiporukkaan kuuluu puinen veturi, kuplavolkkari, perässävedettävä koira, koliseva ja rämisevä kilpikonna (E:n ehdoton lemppari ja takuuvarma naurattaja) sekä sininen muoviauto. Niillä jaksaisi leikkiä yksin ja yhdessä vaikka kuinka!

Itsekin olen vetänyt aikamoista rallia viime päivät. Maanantaina vein E:n siskolleni ja kävin kaupungilla hoitamassa asioita, eikä mikään tuntunut ylivoimaiselta (paitsi ehkä se, kun kotimatkalla yksi retrorattaidemme renkaita pitelevistä muttereista katosi ja jouduin työntämään rattaita tyhmän näköisesti ja potkimaan karkaavaa rengasta takaisin paikalleen vähän väliä). Tiistaina nousin aikaisin ylös, tein piparitaikinaa, hain E:n pyörällä päiväkodista, kaivoin tuntikaupalla joulureseptejä, täytin ja tyhjensin pesukoneet, ulkoilin E:n kanssa. Tänään kävin tyhjentämässä 8 vuoden takaisia muuttolaatikkojani ja hakemassa kivoja juttuja kotiin ja myytäväksi, kotona lajittelin valtavan määrän pyykkiä. Eihän tuo juuri miltään kuulosta, mutta mulle se on todella paljon tässä kunnossa ja olen valtavan ylpeä itsestäni!

Tänään terveyskeskuslääkäri soitti sairaspäiväraha-asioihin liittyen. B-todistus tiedossa, lisäksi kuntoutustarvetta arvioidaan (vihdoinkin) ja sen osalta tehdään jonkinlainen suunnitelma. Lääkäri myös pyysi anteeksi sitä, että mua on palloteltu puolelta toiselle ja pistetty pää ihan pyörälle! 

Arjenhelpottajahenkarit

Valmiiksi valitut vaatteet helpottavat kiireaamuja huomattavasti. Henkareiden ulkoasu tosin on vielä pohdinnan alla...

Puolitoistavuotias

"Iloinen tyttönen. Runsaasti sanoja käytössä. Kävelee ja juoksee. Kasvu tasaista."

Jokunen aika  ihanan tytöntylleröisemme mittariin kilahti huimat 18 kuukautta mahan paremmalla puolen (ja viikon päästähän tuo on taas kuukauden vanhempi). Lokakuun alussa oli puolitoistavuotisneuvola, jolloin E:llä  oli kokoa huikeat 12,9kg ja 86cm. Pari päivää sitten kävimme myös lääkärineuvolassa, jossa katsottiin silmät, korvat, ynnä muut jutut ja kaikki oli oikein hienosti. 

Ainoastaan E:n kävelytapa askarrutti mua, sillä nyt kun tuo on oppinut kunnolla kävelemään eikä joudu enää miettimään jokaista askeltaan, jalkaterät kääntyvät sisäänpäin ja tyttö on alkanut kompastelemaan etenkin kengät jalassa. Kuulemma ei mitään syytä huoleen, mutta voitte vain arvata kuinka hysteerisesti pelkään, että tytölle tulee jalkoihin jonkinlainen virheasento ja sen myötä elinikäiset selkävaivat! Noh, lääkäri laittoi lähetteen fysioterapeutille, varmaan lähinnä mun mielenrauhan takaamiseksi.

E osaa jo hirveän paljon asioita. Tuo hurmaava pieni prinsessa tanssii, juoksee, hyppii tasajalkaa, kurkkii oven takaa ja huutaa "kukkuu". Lausuu s-kirjaimen ja aina välillä vahingossa myös r-kirjaimen. Rakentaa sujuvasti palikkatornin ja hoivaa unipupua enimmäkseen todella hellästi. 

Laittaa dvd-soittimen päälle ja katsoo piirrettyjä. Hakee vessasta paperia ja niistää itse nenänsä.  Tottelee, ymmärtää puhetta, ilmaisee omaa tahtoaan hyvin selkeästi. Muistuttaa hampaiden pesusta ja xylitolpastillista (mistä olen latvasta lahonneena hyvin kiitollinen). 

Pyytää kauniisti lisää ruokaa/ maitoa/ mitä milloinkin. Avaa itse jääkaapin oven ja ottaa leipää. Nyt, kun kuukausien syömälakkoilu on ohi, haluaa syödä koko ajan ja puolet kotonaoloajasta kuluu siihen, kun väännämme ruoka-ajoista. Koska E myös osaa avata oven kahvasta painamalla ja vetämällä, keittiön ovi käy heti kun silmä välttää!

E näyttää missä on nenä, napa ja Myyrä. Kaivaa nenää. Silittää varovaisesti niin koiraa kuin kaikkia muitakin.  Harjaa hiuksia (harjaamisen kohteesta se tosin tuntuu enemmän hakkaamiselta). Pukee kengät, hatun, sukat ja laittaa molemmat jalat samaan lahkeeseen ja riisuu itse. Istuu pyörän kyydissä tosi nätisti ja nukahtaa melkein joka kerta, jolloin aina yhtäkkiä muistan, että toinen on kuitenkin ihan pieni ja viaton vielä. 

Päivän saldo

Paikallisen facebook-kirppiksen kautta meille kotiutui kaksi Iittalan Teema-mukia sekä t-paita, joka tosin saa vielä hetken aikaa odottaa E:n kasvamista.

Syyslomaileva E oppi kiipeämään liukumäen tikkaat ylös, ja minä, hmm, en tehnyt tänäänkään oikeastaan juuri mitään. 

Hei se puhuu

Varmuudella bongatut sanat:

pyyvä = myyrä

Pippi = Peppi (päiväkotikaveri)

siä = siellä

tää = täällä

kukkuu

pu-pu = pupu

puppa = heppa

kiija = kirja

kiika = koira

kssta = kissa

hiihhaa = heihei

heippa

kakka

kukka

kakku

äiti, äitä

isi, ikkä

leekote = lentokone

auto

kato, katoppa

keekä = kenkä

paita

ti = kello

tiitti = kiitos

liitä = lisää

ei

joo

paappa = pallo

ankka

iitu = lintu

hau hau = koira haukkuu

au au = kissa maukuu

Varmuudella bongatut lauseet:

tee kakka = tekee kakkaa

minölee kakka = minulla on kakka

kakka tulee

iso auto

kato auto

siä on autoja = siellä on autoja

E osaa sujuvasti lausua s-kirjaimen. Myös r pörähtää aina välillä vahingossa muun puheen seassa, mutta sitä E ei ole saanut sijoitettua vielä mihinkään sanaan. 

Ihan parasta on, miten E ymmärtää puhetta nykyään (silloinkin, kun ei tarvitsisi ymmärtää)! Jos vaikka pyydän häntä hakemaan sukkahousut tai annan laatikon ja käsken kerätä palikat, tyttö toimii kuin ajatuksesta. Eräänä aamuna mietin itsekseni ääneen, paljonkohan kello mahtaa olla, ja E tömisti tuossa tuokiossa olohuoneeseen ja takaisin ja toi minulle herätyskellon. Puheenkehityksen myötä E myös luonnollisesti osaa ilmaista itseään paljon paremmin kuin aiemmin, ja osaa paljon paremmin käyttää eleitäkin apunaan. 

Arki on kaikin puolin paljon helpompaa kun ymmärrämme toisiamme. Selkäkään ei joudu enää niin koville, sillä nykyään tyttöä ei tarvitse nostaa ja kantaa koko ajan, vaan pääsääntöisesti syöttötuoliin ja pois, sänkyyn ja pois, pyöränistuimeen ja pois. Tuntuu, että nyt on tullut aika jolloin saamme vihdoin nauttia työmme tuloksesta (vaikka toki me nautimme siitä tekemisestä itsestäänkin).

Susannan Työhuone arpoo!

Kaikki sinne siis, klik klik! 

Vaippakakku

Täällä taas.

Viikonloppuna eräs hurmaava pieni mies sai nimen, ja oikein ihanan nimen saikin. Lahja aiheutti alkuun hieman päänvaivaa, mutta lopulta ystävä ehdotti vaippakakkua ja sellainen sitten päätettiin äidin kanssa tehdä. 

Kakkuun tuli paketillinen vaippoja, sisälle vaatesetti, sukkia, puhdistuspyyhkeitä, tuttipullo ja siihen tutteja, rasvaa ja hoitoöljyä. Koristeeksi muutama barbapapahahmo, jotka kuulemma ovat perheessä aika kovassa huudossa.

Kortin tein jo aikoja sitten. Luovuudentuskissani käytin sen tekemiseen piilareiden postituspakkausta sekä E:n sormivärejä! Korttiin kirjoitin Vesa-Matti Loirin laulun sanat, jotka mielestäni istuivat tilanteeseen kuin nenä päähän.