Pienen valokuvaajan salaotokset

Viime kerralla kameraa tyhjentäessäni huomasin pari outoa kuvaa. Minä en niitä ottanut, eikä mies, joten vaihtoehtoja oli vain yksi - E, joka räpsytteli kameran salamavaloa huoneessaan eräänä iltana! Kuvissa näkyy E:n lempilelut, kirkkaimpana tähtenä tytön tämän hetkinen suosikki, "papan ostama valkoinen auto".

Synttäreitä

Viikonloppuna juhlittiin E:n synttäreitä. Kutsuttiin paikalle kaikki tytön elämään aktiivisesti osallistuvat ihmiset, eli isovanhemmat, tädit, sedät ja parhaat ystävämme, ja kakku(j)a olikin jakamassa n. 20 ihmistä. Olin itse ainakin ihan onnesta soikeana, sillä muutamaa ystävääni en ollut nähnyt kuukausiin!

Jokaiselle kyselijälle vastattiin, ettei lahjalla ole väliä, mutta siitäkin huolimatta E sai mm. ihanan oravarepun, palapelejä, kirjoja, hiekkaleluja, sukkia, kaksi kylpytakkia (erikokoiset, onneksi), takin, duploja, Disneyn klassikkoelokuvia, Salama McQueen -pyyhkeen ja -muistitaulun, tarroja ja tarravihkon. Olen todella helpottunut siitä, että lahjaksi ei pahemmin tullut mitään krääsää, sekä myös siitä, ettemme vielä näidenkään synttäreiden jälkeen huku leikkimättömien lelujen tulvaan.

Nyt vaan odotellaan, että ilmat lämpenee entisestään ja päästään hiekkalaatikolle ja eväsretkelle ja järjestämään grillailusyöminkejä!

Juuri nyt

E opettelee kasaamaan vähän vaikeampaa palapeliä ja lastenhuoneessa vallitsee varsin italialainen tunnelma, kun väärinmenevät palat lentää päin seiniä. Istun vieressä ja autan tarvittaessa, juon päivän ensimmäistä kahvikupillista, juttelen ystävien kanssa facebookissa Leijonakuningasta siteeraten ja mokkapalat odottavat jäähtymistä ja kuorrutteen levittämistä keittiössä. 

Tänään pitäisi vielä siivota perusteellisesti, sillä huomenna tämän pienen kodin täyttää nauru ja ruuan tuoksu, kun ystävät saapuvat kuka mistäkin päin maailmaa tänne viettämään iltaa!

Lahjottu tyttö

Meillä ei käynyt joulupukki eikä varmaan käy tulevinakaan jouluina, mutta parisenkymmentä pakettia löysi kuitenkin tiensä pieniin, innokaisiin käsiin. Myönnän stressanneeni lahjamäärää ja poteneeni huonommuutta, sillä kaikki muut tuntuivat ostavan lapsillensa paljon enemmän kaikkea. Mutta E sai kaiken tarvitsemansa, mitään ei jäänyt puuttumaan eikä mitään turhaakaan tullut - lahjoja oli siis juuri sopivasti. 

Meiltä, ystäviltä ja sukulaisilta saaduista paketeista paljastui kirjoja, elokuvia, vaatteita, duploja, ihana laukku, kuorma-auto, palapelejä, piirustustarvikkeita ja kauko-ohjattava Ferrari. E on ollut ihan innoissaan kaikesta uudesta, mutta vannoutuneena autofanina tyttö on tainnut kaikista eniten tykästyä kuorma-autoon ja Ferrariin - enkä muuten olisi uskonut, että 1v8kk taapero ymmärtäisi kauko-ohjattavuuden päälle yhtään mitään, mutta niin vaan tuli aliarvioitua tytön taidot, niin hyvin tuo autoaan ohjaa vaikka seinä välillä tuleekin vastaan. 

Eilen pohdittiin miehen kanssa jo E:n synttärilahjaakin, enkä oikeastaan millään malttaisi odottaa että huhtikuu koittaisi ja päästäisiin yllättämään tuo pieni autotyttö!

Rallikalusto

Tällä hetkellä autoleikit ovat E:n suosikkeja ja kilpa- ja kokoontumisajoja harrastetaan mitä ihmeellisimmillä kokoonpanoilla. Vakiporukkaan kuuluu puinen veturi, kuplavolkkari, perässävedettävä koira, koliseva ja rämisevä kilpikonna (E:n ehdoton lemppari ja takuuvarma naurattaja) sekä sininen muoviauto. Niillä jaksaisi leikkiä yksin ja yhdessä vaikka kuinka!

Itsekin olen vetänyt aikamoista rallia viime päivät. Maanantaina vein E:n siskolleni ja kävin kaupungilla hoitamassa asioita, eikä mikään tuntunut ylivoimaiselta (paitsi ehkä se, kun kotimatkalla yksi retrorattaidemme renkaita pitelevistä muttereista katosi ja jouduin työntämään rattaita tyhmän näköisesti ja potkimaan karkaavaa rengasta takaisin paikalleen vähän väliä). Tiistaina nousin aikaisin ylös, tein piparitaikinaa, hain E:n pyörällä päiväkodista, kaivoin tuntikaupalla joulureseptejä, täytin ja tyhjensin pesukoneet, ulkoilin E:n kanssa. Tänään kävin tyhjentämässä 8 vuoden takaisia muuttolaatikkojani ja hakemassa kivoja juttuja kotiin ja myytäväksi, kotona lajittelin valtavan määrän pyykkiä. Eihän tuo juuri miltään kuulosta, mutta mulle se on todella paljon tässä kunnossa ja olen valtavan ylpeä itsestäni!

Tänään terveyskeskuslääkäri soitti sairaspäiväraha-asioihin liittyen. B-todistus tiedossa, lisäksi kuntoutustarvetta arvioidaan (vihdoinkin) ja sen osalta tehdään jonkinlainen suunnitelma. Lääkäri myös pyysi anteeksi sitä, että mua on palloteltu puolelta toiselle ja pistetty pää ihan pyörälle! 

Tuliaisia

Pysähdyttiin aika monella huoltoasemalla matkalla Lappeenrantaan viikonloppuna. ABC Viipurinportissa oli myytävänä paljon erilaisia puisia leluja ihan pikkurahalla, joten oli pakko ostaa muutama E:lle tuliaisiksi =)

Mitä minulle kuuluuuu?

Sairaslomaa on nyt takana kutakuinkin 4 viikkoa (enää 20 edessä!), ja tuntuu, että siitä on ollut jotain hyötyäkin. Yleisvointi on hieman parempi, sillä rasitusta on ollut paljon vähemmän. Olen varovaisesti alkanut tekemään taas kevyimpiä pilatesliikkeitä, eikä se satu enää kuten vielä pari viikkoa sitten, vaan tuntuu ihan hyvältä. 

Kuvituksena tällä kertaa E:n taannoiset junaleikit mummolassa =)

Olen alkanut myös pyöräilemään E:n kanssa. Vauhtihirmu tyttö tykkää niin mahdottomasti ja höpisee koko matkan omalla kielellään. Yksi parhaimpia juttuja pyöräilyyn liittyen on E:n mielestä varmaankin se, että pyörän kyydistä näkee autot niin paljon paremmin kuin auton takapenkiltä?

Koulukuviot ovat taas asteen selkeämpiä. Palaan siis kouluun 4. jakson alussa, eli helmikuussa, ja kun muut lähtevät työssäoppimaan 5. jakson ajaksi, minä suoritan sillä aikaa suuren osan missaamistani kursseista ja kirin muita aika paljon, syksyllä pitäisi olla taas suunnilleen mukana muun luokan menossa ja työssäoppimisen suoritan joskus myöhemmin - sen ei pitäisi olla mikään ongelma, koska periaatteessa mulla on vakituinen työpaikka jossa voin sen suorittaa. 

Ja olen jaksanut olla ihan hirveän sosiaalinen! Reilu viikko sitten oltiin Espoossa viettämässä iltaa, torstaina yksi ystävä kyläili tytärpuolensa kanssa (tytöillä on ikäeroa hieman alle puoli vuotta ja tykkäävät toisistaan ihan mahdottomasti!), perjantaina toinen ystävä poikkesi kahvilla juoruamassa ja vaihtamassa tavaroita, lauantaina nappasin pari muuta ystävää kyytiin ja ajettiin Lappeenrantaan viettämään iltaa ja yötä japanilaisittain.

Espoon reissusta (menomatka muutaman mutkan kautta 2h, ja itse ratin takana paluumatka 1h) tulin tosi kipeäksi, mutta suureksi yllätyksekseni matkat Lappeenrantaan ja takaisin, 3h suuntaansa ja minä siis kuskina, saivat aikaan vain jumiutuneet hartiat! Ehkä, ehkä tämä voisi olla pieni valonpilkahdus pitkän tunnelin päässä?

Mitä tähän voisi loppuun vielä sanoa? Paino nousee tasaista tahtia, parisuhde voi paremmin, mä voin päivä päivältä paremmin.

Pupu ja kuume

E:n rakas unipupu on ollut sairaslomalla kainalovamman takia kohta viikon päivät (ja koko sen ajan E on nukkunut todella huonosti, liekö näillä joku yhteys?), mutta tänään leikin vihdoinkin lääkäriä ja ompelin hatarilla harakanvarpailla haavan umpeen ja käden paikalleen. 

Unipupun serkku Taisto näemmä seikkailee edelleen jossain, toivottavasti raukka löytää tiensä takaisin kotiin vielä näinkin pitkän ajan jälkeen!

Tiedä sitten johtuuko syksystä vai siitä ettei mulla oikeastaan ole muuta kuin aikaa, olen ajautunut haaveilemaan ja haikailemaan. Kaksi vuotta sitten minulla ja miehellä oli salaisuus, jota ei vielä kovinkaan moni tiennyt, mulla oli jo ihan pienenpieni kasvava maha ja kaikki oli ihanalla tavalla kummallista. Voi kun saisikin kokea tuon kaiken uudestaan, vaan ei - ehkä sitten joskus.

Isovanhemmat ja lahjominen

Miehen vanhemmat antavat mielellään lahjoja E:lle, eikä tuo ole mikään ihmekään kun heille E on ensimmäinen lapsenlapsi - omille vanhemmilleni tuo on jo 5. lapsenlapsi, eikä kohta enää edes nuorin, joten tasavertaisuuden nimissä lahjoja tulee lähinnä jouluna ja synttäreinä. Se on hyvin ymmärrettävää, mutta myönnän turhamaisen minäni salaa hieman ilahtuvan siitä, että tyttöä hemmotellaan. Silti kaikista tärkeintä on, että E saa tutustua kaikkiin isovanhempiinsa, ja että he rakastavat häntä ehdoitta ja hyväksyvät hänet juuri sellaisena kuin hän on. Meille isovanhemmat eivät todellakaan ole lahja- tai hoitoautomaatteja =)

Sunnuntaina mies ja E kävivät ensin juhlistamassa miehen mummon syntymäpäiviä ja tapasivat siellä myös appiukon ja tämän naisystävän. He olivat ostaneet E:lle aivan ihania vaatteita, jotka tosin saavat vielä jonkun aikaa odottaa käyttöä. E oli hurmannut isomummonsa aivan totaalisesti! Sieltä parivaljakon matka jatkui miehen äidille ja hänen miehelleen, jotka taas olivat ostaneet kastelukannun ja mielettömän suloisen jakkaran (olen hulluina tuoleihin, ja tällä hetkellä E:kin on).

Myös kolmansia isovanhempiaan E näkee pian, sillä hän ja mies menevät viikonloppuna isäni luokse yökylään (hui, eka yö erossa E:stä!! Näinköhän uskallan). Äitini on tuolloin vielä reissussa, mutta kotiutuu ensi viikolla, ja silloin E pääsee näkemään häntäkin monen viikon jälkeen. Eilen he puhuivat puhelimessa, ja E:llä oli paljon asiaa mm. koirista ja kakasta, luonnollisesti.

Juuri nyt

Mies lähti ostamaan lettutarpeita, E taistelee päiväunia vastaan sängyssään ja minä tutustun sohvalla uusimpaan leluuni jonka mieheltä eilen sain yllätyslahjaksi, tabletiin. Tämän reaaliaikaisemmin ei helposti bloggailla! 

Ratti

Autointoilijan retromenopeliin oli ratti hakusessa, ja valmistajan oman ratin sijaan päädyttiin hieman toisenlaiseen ja hienompaan. Retrona sitäkin myytiin, todellisesta iästä ei ole tietoa eikä sillä oikeastaan ole väliäkään. Pieni autotyttömme E rakastui siihen välittömästi =)

Rattaat (Brio Pony 70-luvulta) ja ratti on molemmat löydetty fb-kirppikseltä.