Eilen kävin kirppiksellä ennen kun hain E:n päiväkodista. Mukaan lähti housut sekä E:lle että mulle ja pari kirjaa E:lle.
Päiväkodin parkissa sitten huomasin, että auton etupuskuri repsottaa uhkaavasti, en uskaltanut lähteä ajamaan koska mitä minä muka olisin voinut tehdä jos puskuri olisi kesken ajon tipahtanut kokonaan? Jestas, sehän painaa melkein enemmän kun minä! Auto jäi sitten sinne ja me käveltiin, oltaisiinhan me joka tapauksessa tehty kävely kunhan oltais ensin päästy kotiparkkikselle, rattaatkin oli mukana. Mä hekottelin tuolle puskurille koko päivän, mieleen tuli E:n yhdestä Autot-kirjasta kommentti "hän yllättyy niin kovasti että puskuri putoaa!" - mistähän Opel yllättyi? Illalla sisko tuli poikansa kanssa tähän hetkeksi jotta päästiin miehen kanssa hakemaan auto kotiin, ja niin, se puskuri oli ollut kiinnitettynä liimalla ja nippusiteillä. Kai sitä nyt itsekin tipahtaisi jos olisi niin heppoisasti kasattu. Eikä tuosta kai ole vielä vuottakaan kun puskuri vaihdettiin.
Nyt lähdetään E:n kanssa ostamaan kahvia.
