Ahdistusleipomukset

Tunnustaudun ahdistusleipojaksi. Eilen oli niin megamoinen ahdistus, että oli pakko purkaa sitä hääräämällä vähän keittiössä. Melkein meinasin tehdä vielä nopeasti iltapalapannariakin, mutta en viitsinyt, koska se jää aina lähes yksin mun syötäväksi, olisi pitänyt hakea kaupasta kermavaahtoa sen kaveriksi ja noiden keksien tuhoamisessakin kestää hetki. 

Pestoleipä:

(en löytänyt enää leivän alkuperäistä ohjetta netistä, joten tässä se on sellaisena kuin se on omassa käytössäni muokkautunut)

2dl vettä

1pss kuivahiivaa

3/4tl suolaa

1tl sokeria

4-5dl jauhoja (olen käyttänyt vähän mitä sattuu - vehnäjauhoja, sämpyläjauhoja, yms)

2rkl oliiviöljyä

pestokastiketta oman maun mukaan (itse laitan aina purkin jämät, 2-3tl)

Pinnalle muutama rkl öljyä tai sulatettua voita muutama valkosipulinkynsi suikaloituna sekä basilikaa

Sekoita hiiva, suola ja sokeri kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot ja alustamisen loppuvaiheessa öljy sekä pestokastike. Anna taikinan kohota lämpimässä jonkin aikaa.

Voitele vuoka, levitä siihen taikina ja anna taas kohota hetki. Voitele taikina kevyesti öljyllä/ voisulalla. Ripottele päälle suikaloidut valkosipulinkynnet sekä basilikaa. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 15min. 

Keksit syntyivät samalla ohjeella kuin edellisessäkin postauksessa. Osasta jätin suklaamurut pois ja tein vanilja-kaakao-mitälie keksejä jakamalla taikinan edelleen kahteen osaan ja laittamalla toiseen pikkutaikinaan kaakaojauhoa ja toiseen vaniljasokeria. Ulkonäköön en jaksanut panostaa vain itseäni varten joten ne nyt ovat vähän epämääräisen näköisiä. 

Tekisi mieli ahdistusleipoa tänäänkin, mutta koska tänään on Harvinaisen Paska Päivä, mökötän tässä koko loppupäivän luurit päässä luukuttamassa hardstyleä korvat verillä - poistun korkeintaan kauppaan hakemaan Ben&Jerry'siä testatakseni, kuinka monta purkkia vaaditaan, jotta saa paremman mielen. 

Voi kun voisi vaan kaivaa sänkyyn oikein pehmeän, syvän kuopan ja nukkua ainakin juhannukseen saakka.

Huohh.

Vähän lisää synttäreistä

Mulla on jonkin sortin pakkomielle siitä, että tarjottavien pitää olla itsetehtyjä. Ei siinä mitään, tykkään leipoa, selkä vaan ei tykkää ainakaan tällaisista leivontamaratoneista. Ja poden vieläkin kamalaa morkkista siitä, että vuosi sitten keksit oli ostettu kaupasta.

Tiikerikakun ohje löytyy täältä, itse lorautan aina tummaan taikinaan tilkan kahvia ja vaaleaan taikinaan sitruunamehua eikä kakkua jää koskaan pakastettavaksi. Pätkisjuustokakkuun hyvä ohje löytyy esimerkiksi täältä. Kermavaahtokasa aka täytekakku syntyi tänäkin vuonna tällä reseptillä, täyteeksi laitoin metsämarjasosetta, vadelmia ja maitorahkaa. Kaikki käytetyt maitotuotteet olivat hylaa, eikä se vaikuttanut makuelämykseen ainakaan negatiivisesti.

Suklaamurukeksit:

200g voita

1,5dl sokeria

1 muna

3,5dl vehnäjauhoja

n. puolikas Fazerin sininen suklaalevy rouhittuna

Vaahdota voi ja sokeri, lisää muna jatkuvasti vatkaten. Mittaa vehnäjauhot kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon myös suklaa. Annostele sopivan kokoisia möykkyjä vaikka lusikalla. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 15-20min. Jos syöt taikinasta n. puolet kuten minä tein, jäljelle jäävästä taikinasta syntyy 1-2 pellillistä keksejä.

Kinkkukierteet:

1,5 isoa paketillista torttutaikinalevyjä

tomaattipyreetä

n. 200g kinkkua, olkoon nyt sitten vaikka valmiita suikaleita, palvia, jne.

puolikas purjo

paprika

n. 200g juustoraastetta

ripaus valkopippuria

1 muna voiteluun

Anna taikinalevyjen sulaa hetki, pilko ja sekoita täyteainekset (=kinkku, purjo, paprika, juustoraaste). Levitä levyille tomaattipyreetä ja täyte, ripottele vielä kevyesti valkopippuria. Kääri levyt rullalle pituussuunnassa ja leikkaa 2-3cm paloja. Voitele palat, paista uunissa taikinapaketin ohjeen mukaan kunnes näyttää hyvältä. En laskenut kuinka monta kiekkoa tuli, mutta aika monta.

Mignon!

Tänään on ollut hymy herkässä. Aamupäivällä postimies koputti oveen ja antoi paketin - tietääkseni en ollut tilannut mitään joten oletin että siinä on autonosia miehelle, tai jotain vastaavaa. Kuitenkin siinä komeili mun nimi, joten kurkkasin pakettiin. Paperipallojen alta löytyi kymmenen huolellisesti pehmustemuoviin käärittyä Mignon-munaa, joilla ystäväni olivat päättäneet yllättää (kenties kyllästyttyään mun ruikutukseen?). Mä olen vieläkin aivan hämilläni, sillä eihän mulle satu tällaista koskaan. =)

Olen ihan käsittämättömän onnekas, sillä olen saanut elämääni monta ihanaa ihmistä.

Jumbo

Eilen E:llä oli kotipäivä. Aamupalan ja -piirrettyjen jälkeen käytiin ostamassa kahvia ja oltiin hetki pihalla, sitten lähdettiin Jumboon, treffaamaan ystävääni ja E:n kummitätiä. Pari tuntia pörrättiin ja juteltiin niitä näitä. Liukuportaat oli kiinnostavia ja hauskoja, leikkipaikka oli kiva ja Salama McQueen oli kaikkialla - myös Tiimarin katossa ja sille piti huutaa moneen otteeseen heihei kun lähdettiin.

Illalla mies kävi hakemassa mulle meille suklaamunia iltanaposteltavaksi. Nyt niitä on jääkaapissa ihan järkyttävästi. Ehkä pärjään niillä siihen asti, että Mignoneita löytyy taas? 

Mies lähti äsken saunomaan kavereidensa kanssa ja minä juon kahvia ja odottelen, että E herää päiväunilta. Sitten lähdetään hakemaan siskoa tänne illanviettoon =)

Sunnuntaita.

Pidemmittä puheitta: sunnuntain kunniaksi ollaan vain löhöilty, katseltu elokuvia ja syöty vähän laskiaispullia. Olen saanut kuulla paljon vinoilua oudosta himostani kermavaahtoon ja vadelmahilloon, mutta eihän tuo kermavaahdon määrä enää ole paha. Eihän?

Lauantai-krääh.

Viime päivät on taas mennyt vauhdilla. E voi hyvin, jos ei lasketa joko antibiootista tai kuivuudesta johtuvaa punoitusta kasvoissa ja käsissä, ja uhkaavasti alkavaa nuhaa ja köhää. Itsekin voin hyvin, jos ei lasketa tavaomaisia selkä-jalka-oireita ja sitä että huomenna jo pitää lähteä kuntoutukseen, aivan liian pitkäksi aikaa pois kotoa. Ikävä on ihan järjetön jo nyt ja ajatuskin siitä, että pieni tyttöni itkee hylätyksi tulemistaan maanantaina päiväkodissa kun en olekaan hakemassa lounaan jälkeen, saa mutkin itkemään.

Mutta haluttiin kuitenkin vielä nauttia tästä illasta, joten katsottiin kainalokkain piirrettyjä, leipaistiin iltapalaksi kinkkupiirakkaa ja E:n mentyä nukkumaan katsottiin miehen kanssa viimeinen näkemätön Vares. 

Niin ja, ollaan vihdoinkin saatu keittiöön kattovalo. Se ei ole millään muotoa hieno, mutta se valaisee. Luksusta. Enkä edes heitä mitään sarkastista mieheni ammatista, olen kai tulossa vanhaksi. 

Pari viime päivää

Olen virkannut ihan hulluna isoäidinneliöitä, näille mulla on mahtava idea. Olen myös kutonut villasukat, jotka ovat vain päättelemistä vailla - päätteleminen on maailman tylsintä hommaa, kukahan senkin tekisi?

Naposteluhimoon tein juustotikkuja: valmiista torttutaikinasta 1cm suikaleita spiraalille kierrettyinä ja juustoraaste-kananmunaseoksella voideltuina. Olenpa myös innostunut väsäämään raparperipiirakkaa ja kaalilaatikkoakin, sekä syömään kilokaupalla piparkakkutaikinaa.

E oli tiistain ja keskiviikon kotona ja kulutti suurimman osan hereilläoloajastaan piirtäen - enimmäkseen paperiin, mutta vähän myös naamaan ja sohvaankin. Eikö olekin hieno töherrys, E:n ihka ensimmäinen kotona tehty piirustus! Hassua, miten sitä voikaan olla niin ylpeä jostain tuollaisesta!

Toimintakyky, se on siis täällä (*koputtaa puuta*).

Iltapala

Itsetehtyä valkosipulileipää hieman mututuntumalla muokattuna, oman maan mansikoita ja maailman parasta suklaatuuttia. Mitähän sitä sitten söisi?

Mansikkakakku

Edellistä edeltävä asukas on istuttanut pihaamme mansikoita, ja nyt niitä on ihan kiitettävästi tullutkin. E on ihan hulluna mansikoihin ja innokkaasti tonkii pensaita ja pyytää "liitä" (= lisää). Leipaisin mansikkakakun pahimpaan makeanhimooni ja kyllä muuten oli herkullista! Jostain syystä leipomusteni visuaalinen puoli jää aina hieman toislaatuiseksi, mutta maku kai on tärkein?

Siinä onkin sitten kaikki mitä olen saanut tänään aikaiseksi, olen ollut niin nuutunut eilisistä tutkimuksista että olen pääasiassa koomannut sohvalla ja torkkunut aina kun siihen on ollut mahdollisuus.