Viime päivät on taas mennyt vauhdilla. E voi hyvin, jos ei lasketa joko antibiootista tai kuivuudesta johtuvaa punoitusta kasvoissa ja käsissä, ja uhkaavasti alkavaa nuhaa ja köhää. Itsekin voin hyvin, jos ei lasketa tavaomaisia selkä-jalka-oireita ja sitä että huomenna jo pitää lähteä kuntoutukseen, aivan liian pitkäksi aikaa pois kotoa. Ikävä on ihan järjetön jo nyt ja ajatuskin siitä, että pieni tyttöni itkee hylätyksi tulemistaan maanantaina päiväkodissa kun en olekaan hakemassa lounaan jälkeen, saa mutkin itkemään.
Mutta haluttiin kuitenkin vielä nauttia tästä illasta, joten katsottiin kainalokkain piirrettyjä, leipaistiin iltapalaksi kinkkupiirakkaa ja E:n mentyä nukkumaan katsottiin miehen kanssa viimeinen näkemätön Vares.
Niin ja, ollaan vihdoinkin saatu keittiöön kattovalo. Se ei ole millään muotoa hieno, mutta se valaisee. Luksusta. Enkä edes heitä mitään sarkastista mieheni ammatista, olen kai tulossa vanhaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti