Epämääräinen juhannusnostalgiahypetys

Jeje, vuoden paras viikonloppu on nyt!! Kaupungissa on ihanan rauhallista, melkein aavemaisen hiljaista. Ulkona saa tallustella kaikessa rauhassa, antaa asfaltin polttaa jalkapohjia ja kukkivan heinän kutittaa nenää. Kahdeksas kaupunkijuhannus, enkä voisi enää kuvitellakaan viettäväni keskikesän juhlaa mitenkään muuten.

Mies lähti juhlimaan juhannusta omalla tavallansa, E on yöunilla - ah, oma rauha! Voisin vain laittaa silmät kiinni ja nauttia hiljaisuudesta, mutta ei. Näin varsin merkittävää unta viime yönä ja sen seurauksena on nyt pakko kuunnella Green Dayta ja muistella villien teinivuosien kaupunkijuhannuksia sekä päiviä niiden välissä. En aio murehtia rahahuolia, työpaikkaa enkä moneen kertaan kolhittua polvea - ainoastaan takavuosien töppäilyjä, ja olla kiitollinen kaikesta oppimastani. Oi niitä aikoja, mutta kyllä on mukavaa olla aikuinen.

Kyllä tämä tästä!

Minulle sopiva työ on aika kiven alla ja sähköposti tursuaa "kiitos mielenkiinnostasi, mutta valitettavasti emme valinneet sinua" -viestejä. Toisinaan lannistaa jo pelkkä ajatus siitä, että pitää taas lyödä perse penkkiin ja näpyttää taas menemään hakemuksia, joista suurinta osaa ei edes noteerata mitenkään. Koitan hokea itselleni, että mulle varmasti on juuri täydellinen työpaikka olemassa, mutta se ei vain ole vielä haussa. Mutta tiedättekö, olisi niiiiin paljon helpompaa vain iskeä hanskat tiskiin ja luovuttaa työnhaun kannalta. 

Olipa taas sellainen hanskat tiskiin -olo. Laitoin sitten luurit korville ja vähän tsemppimusiikkia soimaan ja ystävältä viikonloppuna saatua teetä kuppiin ("koska jotenkin sä tulit heti mun mieleen Pikku Myystä" - S). Työkkärin sivut auki ja tsädäm, sieltähän sitä taas löytyisi kaikkea kivaa! 

Mennään sitten eteenpäin vaikka sillä Pikku Myyn sisulla.

Juuri nyt

Kumma juttu, mutta E on päiväunilla! Helpottaa elämää huomattavasti, kun pieni nukkuu päiväunet, käy yöunille vasta kahdeksalta ja herää aamullakin vasta kuuden jälkeen. Mä voisin tietenkin sillä välin tehdä kaikkea järkevää, mutta ennemmin juon kahvia, valmistaudun iltaan (ihanat tytöt ja ehkä vähän kuohuvaa!), kuuntelen musiikkia ja facebookkaan - mutta olenhan mä todellakin ansainnut pienen armollisen hetken itselleni. Kohta voisikin hemmotella myös kotiinjääviä ja leipoa iltapalaksi sämpylöitä. 

Kesäkukat

Tulin vain pikaisesti vilauttamaan E:n kanssa kerättyä kukkakimppua! Oltiin taas tuntikaupalla ulkona ja olo on jo ihan tööt, mutta nyt vielä toisella silmällä Euroviisujen semifinaalia ja toisella Ruotsi-Kanadaa! 

Hetki niinkuin huomista ei olisikaan

Eilen nyhväsin vain kotona sen aikaa, kun E oli päiväkodissa. Pidin lepopäivän kaikesta treenaamisesta ja pyhitin koko päivän juustonaksuille ja Volbeatille. Huomasin saaneeni sairaspäivärahaa paljon enemmän kuin aluksi luulin, raha-asiat ovat muutenkin järjestymässä, olin lihonut kilon, onnistuin kerrankin keittämään juotavaa kahvia, sovin huomiselle kivaa ohjelmaa, sää oli ihana, E ja mies olivat ihania, ruoka oli hyvää. Tuntuu siltä että elämä hymyilee taas. Ainakin hetken.

Ja arvatkaa vaan mitä olen luukuttanut nonstoppina koko ajan?

Aaaaaaaaa. ♥

Aaaaaaaaaaaaaaaa.

Ja vielä kerran aaaaa. Olen siivonnut yhdet nilkkapaskat ja pessyt ja syöttänyt E:n ja tosiaanko kello on vasta yhdeksän? Tuntuu vähintäänkin keskipäivältä ja E:kin on jo ihan päiväunikamaa. Kai se täytyy tunkea rattaisiin ja pakkonukuttaa ja lähteä ostamaan maitoa, sillä kahvi hylamaidolla on ihan järkyttävän makuista ja jotenkin tässä pitäisi varmaan potkaista päivä käyntiin.

Torstai on uusi maanantai

Tässä juuri latailen akkujani ja koitan saada päivän potkaistua käyntiin. Edelleen, vaikka loppuviikon lomaileva E herätti mut jo vähän kuuden jälkeen. Pitäisi siivota. Ulkoilla. Tehdä lumityöt. Pestä pyykkiä. Kirjoittaa postausta kuntoutuksesta/ työkyvynmäärityksestä. Ei jaksa. Ei pitäisi vaatia itseltä niin paljon koko ajan. Voinkohan vaan kääntää kajareista volat täysille ja lorvia koko päivän sen varjolla, että koitan olla armollisempi itselleni? Kuinka monta kahvikupillista kehtaan juoda? Kuinka paljon jaksan syödä pelkkää kermavaahtoa ja vadelmahilloa? Kuinka kovalla uskallan kuunnella musiikkia, ettei seinänaapuri häiriinny?  Elämän suuria kysymyksiä. Hmm.

Kotona

Reissusta ihan puhki, siitä lisää toisella kertaa. Ihan en yhdellä viikolla päässyt, vaan ensi viikolla täytyy vielä käväistä viimeisissä lääkärijutuissa kuntoutuskeskuksessa. 

Koitin ikuistaa E:n touhut, mutta kuvista tulikin varsin mielenkiintoisia, kun pienet vikkelät sormet liikkuivat kameraa nopeammin =)

Juuri nyt

E opettelee kasaamaan vähän vaikeampaa palapeliä ja lastenhuoneessa vallitsee varsin italialainen tunnelma, kun väärinmenevät palat lentää päin seiniä. Istun vieressä ja autan tarvittaessa, juon päivän ensimmäistä kahvikupillista, juttelen ystävien kanssa facebookissa Leijonakuningasta siteeraten ja mokkapalat odottavat jäähtymistä ja kuorrutteen levittämistä keittiössä. 

Tänään pitäisi vielä siivota perusteellisesti, sillä huomenna tämän pienen kodin täyttää nauru ja ruuan tuoksu, kun ystävät saapuvat kuka mistäkin päin maailmaa tänne viettämään iltaa!

Juuri nyt

Parin tunnin (pakko)ulkoilun ja pulkkailun jälkeen joulutorttuja ja kuumaa kaakaota. Ihan parhautta.

Pari viime päivää

Olen virkannut ihan hulluna isoäidinneliöitä, näille mulla on mahtava idea. Olen myös kutonut villasukat, jotka ovat vain päättelemistä vailla - päätteleminen on maailman tylsintä hommaa, kukahan senkin tekisi?

Naposteluhimoon tein juustotikkuja: valmiista torttutaikinasta 1cm suikaleita spiraalille kierrettyinä ja juustoraaste-kananmunaseoksella voideltuina. Olenpa myös innostunut väsäämään raparperipiirakkaa ja kaalilaatikkoakin, sekä syömään kilokaupalla piparkakkutaikinaa.

E oli tiistain ja keskiviikon kotona ja kulutti suurimman osan hereilläoloajastaan piirtäen - enimmäkseen paperiin, mutta vähän myös naamaan ja sohvaankin. Eikö olekin hieno töherrys, E:n ihka ensimmäinen kotona tehty piirustus! Hassua, miten sitä voikaan olla niin ylpeä jostain tuollaisesta!

Toimintakyky, se on siis täällä (*koputtaa puuta*).

Pupu ja kuume

E:n rakas unipupu on ollut sairaslomalla kainalovamman takia kohta viikon päivät (ja koko sen ajan E on nukkunut todella huonosti, liekö näillä joku yhteys?), mutta tänään leikin vihdoinkin lääkäriä ja ompelin hatarilla harakanvarpailla haavan umpeen ja käden paikalleen. 

Unipupun serkku Taisto näemmä seikkailee edelleen jossain, toivottavasti raukka löytää tiensä takaisin kotiin vielä näinkin pitkän ajan jälkeen!

Tiedä sitten johtuuko syksystä vai siitä ettei mulla oikeastaan ole muuta kuin aikaa, olen ajautunut haaveilemaan ja haikailemaan. Kaksi vuotta sitten minulla ja miehellä oli salaisuus, jota ei vielä kovinkaan moni tiennyt, mulla oli jo ihan pienenpieni kasvava maha ja kaikki oli ihanalla tavalla kummallista. Voi kun saisikin kokea tuon kaiken uudestaan, vaan ei - ehkä sitten joskus.

Juuri nyt

E nukkui huonosti ja kiukutteli koko aamun. Muakin alkoi kiukuttaa ja olin jo varma, että koko päivä on pilalla.

Vietyäni E:n päiväkotiin lähdin itse ajamaan isäni luokse, ja mielialakin alkoi kohota - mikä voisikaan olla ihanampaa kuin syksyinen auringonpaiste ja kauniit peltomaisemat? Matkalla mies soitti, olin juuri minuuttia aiemmin ajanut ohi huoltoasemasta jossa hän istui työkaverin kanssa kahvilla. Piipahdin nopeasti siellä, ja mieliala parani entisestään nähdessäni ihanan, hyväntuulisen mieheni. Lopulta kävin Ärrällä, ja ette uskokaan miten hyväntuulinen myyjä siellä oli! 

Nyt seison Ärrän pihassa, oli pakko päästä heti kertomaan kuinka tarttuvaa hyväntuulisuus on. Ei tietoakaan mistään aamukiukusta enää!

Rakastan syksyä.

Juuri nyt

Juuri nyt

Minä facebookkaan ja mies katsoo telkkaria. Puuhaillaan omiamme mutta ollaan silti lähekkäin, parhautta!

Sain purkaa sydäntäni isälleni, nyt on paljon kevyempi ja levollisempi olo.

Juuri nyt

Loikoillaan viltin päällä pihalla ja mietitään hiljaa mielissämme tulevaisuutta, joka ei voisi juuri synkemmältä ja pelottavammalta näyttää. On niin paljon asioita joista haluaisin kertoa mutta en voi, sen sijaan märehdin niitä yksinäni.

Juuri nyt

Mies lähti ostamaan lettutarpeita, E taistelee päiväunia vastaan sängyssään ja minä tutustun sohvalla uusimpaan leluuni jonka mieheltä eilen sain yllätyslahjaksi, tabletiin. Tämän reaaliaikaisemmin ei helposti bloggailla!