Pääsiäinen

Eilen E pääsi siskoni kanssa kirkkoon seuraamaan pääsiäismessua ja sen jälkeen ekaa kertaa yökylään ikinä. Me käytiin miehen kanssa kaverin valmistujaisissa ja vietettiin ihan eka yö ja aamu kaksin melkein kahteen vuoteen. Ja ai että teki hyvää! 

En aio nyhjöttää koko pääsiäistä tietokoneella kun kerrankin on seuraa ja tekemistä ja laitteetkin tökkii taas. Siispä hyvää pääsiäistä kaikille! =)

I want it all

Tein viikonloppuna varsin hyvät mukikaupat, ja uudesta vanhasta mukista aamukahvi maistui erityisen hyvältä. Sen kaverina oli poikkeuksellisesti croissanttia ja berliininmunkkia, en osannut aamulla kaupassa valita kumman otan koska olen heikkona molempiin - mutta onneksi olen niin laiha, että saatoin hyvillä mielin ostaa ja syödä molemmat! 

Käytiin koiran kanssa nuuskimassa kevättä, ja ensimmäistä kertaa (olen tietoisesti välttänyt ruuhka-aikoja) päästiin kohtaamaan haasteitakin - kissa, pyörä, aidan takana räksyttävä pikkukoira ja vähän kauempana menevä iso koira. Ja arvatkaa mitä? Sain pidettyä itseni niin rentona, että tuo karvaisempi tyttö oli oikein nätisti. Nyt olen ylpeä meistä molemmista!

Kivut ovat kasvaneet melkoisesti, oletettavasti siksi että olen jälleen kerran innostunut kivuttomuudesta ja tehnyt ihan liikaa kaikkea (eikä tämä koneella nököttäminen varmasti paranna asiaa, tulin tähän vain aamukahville ja unohduin lukemaan mammapalstoja). Mulle käy aika helposti niin, että vähän innostun, vähän liian aikaisin, en malta millään pysyä paikoillani vaan haluan kaikki heti mulle nyt ja sitten oonkin taas kipeä. Turhauttavaa. Tekisi mieli myös hehkuttaa hyvää mieltä, mutta ikuisena pessimistinä realistina en taida uskaltaa, sillä kohta taas tullaan alas rytisten. Kuten aina. Huoh. 

Nyt ehkä vähän pilatesta, Queenia ja Volbeatia, sitten hakemaan E ja pienelle päiväunikävelylle, sitten vähän lisää kahvia, kipulääkettä nuppiin ja sen jälkeen kömmin sohvalle Äitylit kainalossa. Ellen taas innostu vähän liikaa. 

Viikonloppu

Eilen oli varsin riemukas päivä, kun käytiin E:n ja mummin kanssa Hoplopissa ja juhlittiin miehen kanssa maksettuja laskuja. Tänään tunnelma ihan toisesta päästä, aamulla meidät tavoitti suruviesti. Viikonloppu tulee varsin sopivaan väliin, kaikkine rauhoittumisineen, hiljentymisineen ja virpomisineen.

Hetki niinkuin huomista ei olisikaan

Eilen nyhväsin vain kotona sen aikaa, kun E oli päiväkodissa. Pidin lepopäivän kaikesta treenaamisesta ja pyhitin koko päivän juustonaksuille ja Volbeatille. Huomasin saaneeni sairaspäivärahaa paljon enemmän kuin aluksi luulin, raha-asiat ovat muutenkin järjestymässä, olin lihonut kilon, onnistuin kerrankin keittämään juotavaa kahvia, sovin huomiselle kivaa ohjelmaa, sää oli ihana, E ja mies olivat ihania, ruoka oli hyvää. Tuntuu siltä että elämä hymyilee taas. Ainakin hetken.

Ja arvatkaa vaan mitä olen luukuttanut nonstoppina koko ajan?

Aaaaaaaaa. ♥

Tammi-helmi-maaliskuun lastenvaatehamstrauksia

Nykyään tuntuu löytyvän aika nihkeästi kivoja, E:n näköisiä lastenvaatteita (valitinkohan tästä edellisessäkin lastenvaatepostauksessa?). Erityisesti siksi, etten raaski ostaa juuri mitään normaalihintaisena vaan kaikki on joko kirppikseltä tai kauppojen alerekeistä. Nyt tein poikkeuksen, kun kävin E:n kanssa kaupoilla - en raaskinut olla ostamatta, kun pienet silmät sädehtivät nähdessään suuren ja mahtavan idolinsa Salama McQueenin ja pieni suu huusi innoissaan "Iijjaa iijjaa iijjaa!" (= jehna jehna jehna).

Joku aika sitten sovitettiin ylemmän kuvan vaatteita päälle, ja yllätyksekseni pikkutyttöni on jo niin iso, että suurin osa 98cm vaatteista siirtyi käytössä olevien vaatteiden kaappiin! Miten tuo voikaan kasvaa niin nopeasti?

Niin ja joo, ei oltu kameran kanssa samalla aaltopituudella, tälläkään kertaa - mistä oikeastaan tulikin mieleen yksi juttu joka pitää hoitaa. 

Leggingsit, traktoripaita (Lindex), mansikkapaita (DUNS Sweden) ja huppari (Adidas) - fb-kirppis. Kauluksellinen t-paita ja pitkähihainen Cars-paita - Lindex. Aurinkolasitunika - Tarjoustalo. Hame - Seppälä. Sydän-collegehousut - kirppis.

11

Sain jo aikoja sitten SanKarilta haasteen:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Rakastan kermavaahtoa, vadelmahilloa, Ben&Jerry'siä, kaakaota ja Mignon-munia. Olen itse asiassa aika varma, että E on ainakin 80-prosenttisesti kaakaota, sillä join sitä raskausaikana niin paljon.

2. Osaan Leijonakuninkaan repliikit ulkoa. Noloa siinä on se, että osasin jo kauan ennen E:stä haaveiluakin. 

3. Ajatukseni kulkee puhetta nopeammin, joten juttuni kuulostavat usein oudoilta.

4. Kuuntelen salaa Robinia. 

5. Rakastan raidallisia vaatteita.

6. En ole avannut sähköpostiani sitten viime elokuun. 

7. Katson aivan liikaa Criminal mindsia.

8. Olen aika itserakas.

9. Jostain syystä yksikään auto ei kestä mun käsittelyssä montaa kuukautta kiukuttelematta.

10. Haaveilen työstä rakennus/ kiinteistöalalla, omasta talosta maalla, toisesta lapsesta ja kunnon bileistä parhaiden kavereiden kanssa.

11. Inhoan käyttää kenkiä. Ja sukkia.

Vastaukseni haastajan kysymyksiin:

1. Mitä teet ensimmäisenä aamulla?

- Nukun vielä 5 minuuttia. Sitten toiset 5. Kolmannet. Hups, herään tunnin päästä.

2. Entäpä viimeisenä illalla?

- Käperryn mukavasti miehen kainaloon.

3. Kuvaile itseäsi yhdellä sanalla

- Ihana =)

4. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa jättipotin?

- Rakentaisin talon ja ostaisin tuliterän Audin. Satsaisin kuntoutukseen. Pistäisin osan hyväntekeväisyyteen ja osan tukemaan lääketieteellisiä tutkimuksia. Vähän osakkeisiin ja vähän enemmän lapselle säästöön. Hemmottelisin läheisiäni hienoilla lahjoilla, mutta koittaisin pitää matalaa profiilia voiton suhteen ja jalat maassa.

5. Jos saisit muuttaa yhden asian menneisyydestäsi, mikä se olisi?

- En ehkä kuitenkaan muuttaisi mitään, vaikka varmasti olisi ollut helpompiakin teitä kulkea. Menneisyys kuitenkin tekee minusta juuri sen, kuka olen nyt.

6. Mikä on parasta elämässäsi?

- Perhe.

7. Miksi aloitit blogin kirjoittamisen?

- Alunperin en edes muista. Tämän blogin aloitin, koska kyllästyin läheisten ruikuttamiseen siitä, että kirjoitin muustakin kuin auringonpaisteesta ja keijukaisista. Jep, teen täällä ihan samaa ja ihan on samat ihmiset lukemassakin, mutta onpahan ainakin varoitustekstit.

8. Onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?

- Puoliksi täynnä, paitsi jos se on kaakaolasi.

9. 1+1=?, miksi?

- 2. 1+2=3. 2+3=5. 3+5=8. 5+8=13. 8+13=21. Sarjamurhaaja. Criminal minds.

10. Missä olisit juuri nyt, jos voisit olla missä vain?

- Nukkumassa.

11. Asia, jonka haluat vielä tehdä tai saavuttaa?

- Työkykyisyys ja vaatekoko S.

Tämä haaste on varmaankin kiertänyt jo useimmat seuraamistani blogeista läpi, joten en nyt haasta ketään. 

Olipa kerran nettikatko

Ja sinä aikana...

...kävin fysioterapiassa kaksi kertaa. (Siitä juttua viimeistään seuraavan käynnin jälkeen)

...tongin siskon lastenvaatekätköjä ja tein kolme kassillista löytöjä.

...kävin psykiatrisella polilla pohtimassa psykoterapian aloittamista.

...sain mieheltä suklaata naistenpäivän kunniaksi. (En aio nyt mainita mitään eilisestä Steak & blowjob -päivästä)

...sairastimme oksennustaudin, me kaikki kolme. E jopa kahdesti. Niin, ja koirakin oksensi sohvalle.

...käytin poikkeuksellisen paljon aikaa siivoamalla, ja siitä syystä pelkäsin joko olevani raskaana tai menettäneeni järkeni lopullisesti.

...muutin olohuoneen järjestystä todella dramaattisesti. (Siirsin rahia huimat 30cm)

...uskaltauduin koiran kanssa ulos aamupäiväkävelyille, ja voi pojat miten olemme nauttineet tästä harvinaisesta herkusta! Olen ehkä rakastunut tuohon koiraan uudestaan.

...virkkasin kymmeniä isoäidinneliöitä.

...sain rakkaan Ooppelin takapuskurin halkeamaan, sillä en taaskaan muistanut pysähtyä ennen lumipenkkaa. Mutta olen aivan varma, että puskuri olisi nyt ehjä, jos mies ei olisi vuosia sitten kolauttanut samaa kohtaa lyhtypylvääseen.

...sain Kelalta ihmisarvoni takaisin sairauspäivärahan muodossa!

Ulkona on ollut ihan järkyttäviä pakkaslukemia ja varpaat palelee vieläkin päiväkotireissusta, mutta ah, tuo auringonpaiste! Kyllä se kevät sieltä tulee.

Aaaaaaaaaaaaaaaa.

Ja vielä kerran aaaaa. Olen siivonnut yhdet nilkkapaskat ja pessyt ja syöttänyt E:n ja tosiaanko kello on vasta yhdeksän? Tuntuu vähintäänkin keskipäivältä ja E:kin on jo ihan päiväunikamaa. Kai se täytyy tunkea rattaisiin ja pakkonukuttaa ja lähteä ostamaan maitoa, sillä kahvi hylamaidolla on ihan järkyttävän makuista ja jotenkin tässä pitäisi varmaan potkaista päivä käyntiin.

Leijonakuningaspäivä vol. 100

Kuten näkyy, huonoja öitä on tullut vietettyä enemmänkin. Ihan liikaa siis. Mutta ei se mitään, pandathan on tosi söpöjä?

Tänään oli tarkoitus käydä aamulla juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja iltapäivällä nähdä pitkästä aikaa vanhaa kaveria, mutta suunnitelmat meni uusiksi kun E päätti oksentaa koko eilisillan. Se tarkoittaa siis sitä, että ollaan taas vietetty päivä Disneyn klassikkoanimaatioiden parissa. Ei tietenkään ole E:n syytä, että vatsatauti iski, ja suunnitelmia on aina mahdollista siirtää - mutta mä olen niiiiiiin kypsä tähän sairastamiseen, koko ajan jompi kumpi meistä kipeänä. Olen valmis vaikka lyömään vetoa, kohta minäkin saan vatsataudin ja sitten halailen wc-pönttöä vähintään kaksi viikkoa.

Nukuin viime yön E:n vieressä, sillä pelkäsin, että raukka tukehtuu yöllä omaan oksennukseensa. Nukkumaanmeno vähän venähti, sillä unohduin juoruilemaan facebookissa. Yön nukuin parin tunnin pätkissä ja aamulla otin pienet torkut E:n katsoessa piirrettyjä. Arvatkaa vaan, löysikö tyttö sillä aikaa huulipunan? Sitä oli hienosti E:n huulissa ja silmäluomissa. Ja kaulassa, mahassa, hiuksissa, käsissä, varpaissa, vaatteissa, lattiassa, pöydässä, tuolissa, dvd-soittimessa, ovenkahvoissa, seinissä, jokaikisessä ovessa... Hyvä etten saanut sydänkohtausta herätessäni, unenpöpperöisenä ja silmälasittomana en meinaan ihan ensimmäisenä osannut ajatella, että kaikki kirkkaanpunainen metrin korkeuteen asti joka puolella ja vaikertavan taaperon päällä olisi vain huulipunaa. Huh.

Mignon!

Tänään on ollut hymy herkässä. Aamupäivällä postimies koputti oveen ja antoi paketin - tietääkseni en ollut tilannut mitään joten oletin että siinä on autonosia miehelle, tai jotain vastaavaa. Kuitenkin siinä komeili mun nimi, joten kurkkasin pakettiin. Paperipallojen alta löytyi kymmenen huolellisesti pehmustemuoviin käärittyä Mignon-munaa, joilla ystäväni olivat päättäneet yllättää (kenties kyllästyttyään mun ruikutukseen?). Mä olen vieläkin aivan hämilläni, sillä eihän mulle satu tällaista koskaan. =)

Olen ihan käsittämättömän onnekas, sillä olen saanut elämääni monta ihanaa ihmistä.

Jumbo

Eilen E:llä oli kotipäivä. Aamupalan ja -piirrettyjen jälkeen käytiin ostamassa kahvia ja oltiin hetki pihalla, sitten lähdettiin Jumboon, treffaamaan ystävääni ja E:n kummitätiä. Pari tuntia pörrättiin ja juteltiin niitä näitä. Liukuportaat oli kiinnostavia ja hauskoja, leikkipaikka oli kiva ja Salama McQueen oli kaikkialla - myös Tiimarin katossa ja sille piti huutaa moneen otteeseen heihei kun lähdettiin.

Illalla mies kävi hakemassa mulle meille suklaamunia iltanaposteltavaksi. Nyt niitä on jääkaapissa ihan järkyttävästi. Ehkä pärjään niillä siihen asti, että Mignoneita löytyy taas? 

Mies lähti äsken saunomaan kavereidensa kanssa ja minä juon kahvia ja odottelen, että E herää päiväunilta. Sitten lähdetään hakemaan siskoa tänne illanviettoon =)

Puskuri

Eilen kävin kirppiksellä ennen kun hain E:n päiväkodista. Mukaan lähti housut sekä E:lle että mulle ja pari kirjaa E:lle. 

Päiväkodin parkissa sitten huomasin, että auton etupuskuri repsottaa uhkaavasti, en uskaltanut lähteä ajamaan koska mitä minä muka olisin voinut tehdä jos puskuri olisi kesken ajon tipahtanut kokonaan? Jestas, sehän painaa melkein enemmän kun minä! Auto jäi sitten sinne ja me käveltiin, oltaisiinhan me joka tapauksessa tehty kävely kunhan oltais ensin päästy kotiparkkikselle, rattaatkin oli mukana. Mä hekottelin tuolle puskurille koko päivän, mieleen tuli E:n yhdestä Autot-kirjasta kommentti "hän yllättyy niin kovasti että puskuri putoaa!" - mistähän Opel yllättyi? Illalla sisko tuli poikansa kanssa tähän hetkeksi jotta päästiin miehen kanssa hakemaan auto kotiin, ja niin, se puskuri oli ollut kiinnitettynä liimalla ja nippusiteillä. Kai sitä nyt itsekin tipahtaisi jos olisi niin heppoisasti kasattu. Eikä tuosta kai ole vielä vuottakaan kun puskuri vaihdettiin.

Nyt lähdetään E:n kanssa ostamaan kahvia.