maanantai 31. joulukuuta 2012

Kelpaamattomuus

Vihdoin ja viimein Kela päätti sairauspäivärahasta. Anomus hylättiin, sillä en ole työkyvytön - ainakaan ennen kuin toisin todistetaan. Kelan asiantuntijalääkäri haluaa itse tutkia, Turussa kaksi viikkoa ennen kun sairausloma loppuu. Anteeksi vaan mutta en nyt oikein ymmärrä mitä järkeä tuossa on - ensinnäkin, Turkuun on aika paljon pidempi matka kuin pystyn matkustamaan ja se myös lukee ihan jokaikisessä paperissa, ja toiseksi, jos en ole työkyvytön sen perusteella, mitä tilanne oli sairausloman alussa eli kaikkein huonoimmillaan, miten ihmeessä olisin sitä puoli vuotta levänneenäkään? Vituttaa mennä, koska tulen reissusta tosi kipeäksi, lisäksi varmaan leimaavat mut mielisairaaksi anorektikko-teeskentelijäksi eivätkä siltikään anna rahaa mutta pakko se on kai edes yrittää.

Niin tyhmältä kuin tämä varmaan kuulostaakin, romahdin ihan totaalisesti kun luin Kelan kirjeen, otin päätöksen henkilökohtaisena ihmisoikeusloukkauksena ja itkin koko päivän. Olin juuri kadottanut työllä ja tuskalla lihotuista viidestä kilosta neljä ja palannut takaisin lähtöpisteeseen, itsetunto ja taistelutahto jo valmiiksi pohjamudissa, miettinyt ja murehtinut koko joulukuun maailman menoa ja siis muutenkin aika herkillä, eli älkää naurako siellä ruudun toisella puolen. Olin viikkokaupalla potenut suurta ahdistusta, sillä koin (koen) sairaana ihmisenä olevani yhteiskuntakelvoton hylkiö, kaikkien vihaama loinen joka elää toisten maksamilla verorahoilla ja makaa perse homeessa kotona samaan aikaan kun pieni lapsi, jonka kuuluisi olla kotihoidossa, on päiväkodissa toisten hoidettavana. 

Olen potenut suurta ahdistusta siitä, että en kelpaa mihinkään. Vaikka olen saanut pahimmat kivut pois, en ole saanut itseäni kuntoon (sitä varten täytyy lihoa, jotta minulla olisi jotain, mitä muuttaa lihaksiksi jotka tulevat selkärankaa, ja olen kyllä ihan tosissani yrittänyt). En ihan oikeasti ole siinä kunnossa, että pystyisin palaamaan koulunpenkille, sillä en mistään taukojumpista huolimatta kykene säännölliseen istumiseen juuri ollenkaan vaan tulen jo muutamasta tunnista todella kipeäksi. 

En ole myöskään siinä kunnossa, että voisin mennä töihin - uskokaa pois, jos vain voisin niin menisin riemusta kiljuen vaikka lapioimaan paskaa talon alle, ansaitsemaan itse oman elantoni - ja vaikka voisinkin, kuka minut ottaisi? Olen ollut kaksi vuotta pois työelämästä, enkä voisi viimeistä puolta vuotta selittää millään muulla kuin sairauslomalla. Eikä kukaan halua ottaa työntekijää, joka on ollut juuri pitkällä sairaslomalla, etenkään jos hän on edelleen sairas ja jää mahdollisesti pian uudelle sairauslomalle. 

En voi hoitaa lasta kotona ja nostaa kotihoidontukea, sillä täysipäiväinen lastenhoito ottaa fyysisesti todella koville ja vetää minut äkkiä niin huonoon kuntoon, etten pian kykene nousemaan sängystä, tarjoamaan lapselle säännöllistä päivärytmiä ruoka-aikoineen ja ulkoiluineen, virikkeistä ja leikkiseurasta puhumattakaan. Siitä olisi lapsen etu kaukana, ja vaikka se kirpaiseekin etten kelpaa edes kunnon äidiksi, E on elämäni valo ja haluan hänen parastaan. Valitettavasti 3-4 päivää per viikko päiväkodissa puolipäiväisenä on hänelle ja minulle parempi, ja jaksan loppuviikon hänen kanssaan oikein mainiosti. 

Ymmärtänette siis, että olen varsin kiperässä tilanteessa, sillä mieheni tulot eivät riitä yksinään meitä kunnolla elättämään vaikka olemme tinkineet kaikesta ja venyttäneet euroja oikein olan takaa. Valitettavasti vaan minunkin täytyisi saada edes jotain tuloja, edes parisataa kuussa. Ja nyt Kela sanoo, etten kelpaa edes sairauslomalle (ihmettelenpä vaan sitä, että kuka muka sitten kelpaa), ette uskokaan miten turhalta se saa minut tuntemaan itseni! Minun kaltaisia ihmisiä ei pitäisi olla, jokaisen työikäisen pitäisi kyetä elättämään itsensä. Vaan jos siihen ei kykene, mikä neuvoksi?

Muutaman päivän itseäni keränneenä alan pikkuhiljaa löytämään jo jonkinlaista taistelutahtoa taskun pohjalta ja miettimään, mitä tässä voisi tehdä. Onko ideoita? (huoraamaan en ala, turha edes ehdottaa, koska ensinnäkin, kukaan ei halua panna luurankoa ja  toiseksi, näillä kivuilla se seksikään ei aina ole ihan itsestäänselvää, ja silloin kun siihen pystyy, haluan ensisijaisesti nauttia siitä aviomieheni kanssa). 

Lahjottu tyttö





Meillä ei käynyt joulupukki eikä varmaan käy tulevinakaan jouluina, mutta parisenkymmentä pakettia löysi kuitenkin tiensä pieniin, innokaisiin käsiin. Myönnän stressanneeni lahjamäärää ja poteneeni huonommuutta, sillä kaikki muut tuntuivat ostavan lapsillensa paljon enemmän kaikkea. Mutta E sai kaiken tarvitsemansa, mitään ei jäänyt puuttumaan eikä mitään turhaakaan tullut - lahjoja oli siis juuri sopivasti. 

Meiltä, ystäviltä ja sukulaisilta saaduista paketeista paljastui kirjoja, elokuvia, vaatteita, duploja, ihana laukku, kuorma-auto, palapelejä, piirustustarvikkeita ja kauko-ohjattava Ferrari. E on ollut ihan innoissaan kaikesta uudesta, mutta vannoutuneena autofanina tyttö on tainnut kaikista eniten tykästyä kuorma-autoon ja Ferrariin - enkä muuten olisi uskonut, että 1v8kk taapero ymmärtäisi kauko-ohjattavuuden päälle yhtään mitään, mutta niin vaan tuli aliarvioitua tytön taidot, niin hyvin tuo autoaan ohjaa vaikka seinä välillä tuleekin vastaan. 

Eilen pohdittiin miehen kanssa jo E:n synttärilahjaakin, enkä oikeastaan millään malttaisi odottaa että huhtikuu koittaisi ja päästäisiin yllättämään tuo pieni autotyttö!

Joulunjälkeiset



Kuinka ollakaan, onnistuin saamaan jonkun jälkitaudin kun olin juuri ja juuri toipunut edellisestä. Aatonaattona pukkasi kuumetta ja poskionteloita särki, yskä palasi ja sitäkin riemua kesti viikon, nyt taas kutakuinkin elävien kirjoissa, ainakin hetken aikaa... Mun sairastelut sotki suunnitelmia aika pahasti, paljon jäi näkemättä ihmisiä ennen joulua, monet lahjat jäi kesken kun en jaksanut väkertää. Vaan mitäpä sitä murehtimaan, ehtiihän nuo myöhemminkin.

E:llä alkoi joululoma jo 14. päivä ja ensimmäisellä lomaviikolla ehdittiin tutustumaan terveyskeskuksen odotustilan leluihin, syömään croissantteja keskustassa, kahvittelemaan kummitädin kanssa, juhlimaan vastavalmistunutta tätiä, tekemään viimeiset jouluostokset ja tapaamaan vaaria ja E-mammaa. Ja katsomaan paljon elokuvia.

Jouluaattona nukuttiin pitkään, syötiin riisipuuroa, katsottiin lisää elokuvia ja avattiin kotona olevat lahjat kaikessa rauhassa. Sitten lähdettiin vanhempieni luokse, jossa joulua olivat viettämässä kaksi kolmesta siskostani sekä toisen mies, unohtamatta tietenkään valloittavaa nuorta cockerspanielineitiä =) Syötiin ja avattiin lisää lahjoja. Ilta venyi hirvittävän myöhäiseksi, ja olin todella ylpeä pienestä tytöstäni joka jaksoi loppuun asti olla iloinen ja rauhallinen! Joulupäivä oltiin kotona, nukuttiin ja tutkailtiin lahjoja (niistä lisää myöhemmin). Tapaninpäivänä mies lähti E:n kanssa äitinsä luokse käymään ja minä kävin omien vanhempieni luona popsimassa juustoja, vaikken mitään maistanutkaan. 

Pari viimeistä päivää ollaan pääasiassa möllötetty kotona, leikitty ja katsottu vielä lisää elokuvia. Kerrankin lomaileva mies on saanut nukkua ja levätä ja touhuta E:n kanssa sydämensä kyllyydestä, ja pihalle on ilmestynyt (katoton) lumilinna. Tänään (eilen) käytiin Hoplopissa, ja noiden kahden touhuja oli ilo katsella.

Postattavaa mulla riittäisi vaikka kuinka, ja alankin tästä jo luonnostelemaan seuraavaa =)

lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulukortit 2012





E:n kanssa yhdessä tehty, sormiväreillä maalattu ja sotkettu siinä sivussa puoli asuntoa =)

torstai 13. joulukuuta 2012

Torstaita



Täällä on taas aika vaisua, onnistuin saamaan jotain keuhkokuumeen ja agressiivisen keuhkoputkentulehduksen väliltä ja olen lähinnä nukkunut viime päivät, sen mitä kipeältä yskältäni olen pystynyt. Lisäksi selkä on ollut niin kipeä, että olen joutunut viettämään tunteja suihkussa. Epäilen vahvasti, että tämä uusi kipu johtuu nivelriko(i)sta, sillä kipu on aivan erilaista kuin pullistuman aiheuttama. Jouduin hakemaan vanhalta reseptiltä aika tuhtia kipulääkettä ja lopettamaan heti parin päivän päästä koska näkö ja tasapaino heikkenivät todella paljon. Tässä vielä hetken kuulostelen josko tuo kipu olis vain ohimenevää...

Vaan olenpa kuitenkin saanut ostettua ja tilattua joululahjoja, ja nyt alkaa olla kasassa kaikki ostetut lahjat. Itsetehdyt ovat pahasti vaiheessa, sairastuminen sotki suunnitelmat ihan totaalisesti. Reilu viikko aikaa, saa nähdä joudunko kuitenkin taipumaan kaupan valmislahjoihin!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulun jääkaappitaide






Tulee muuten käytyä jääkaapilla paljon useammin silloin, kun sen ovi on kivannäköinen! Vaikka vaaka onkin eri mieltä, ahkerasta pakkolihiksestä huolimatta pari kiloa on päässyt tippumaan. Hmm... ehkä olen syönyt liian vähän Ben&Jerry'siä?

perjantai 7. joulukuuta 2012

E:n oma huone


Viime viikonloppuna E sai oman huoneen ja samalla meidän kaikkien kolmen (no okei, ainakin noiden kahden) unenlaatu parani huomattavasti. Kaikki on vielä vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun joten tässä vain muutama kuva jotka eivät oikeastaan kerro mistään mitään. 



tiistai 4. joulukuuta 2012

Inssi


Huh, ette arvaakkaan miten paljon jännitti, vaikka ajokokemusta on jo kaksi vuotta takana! Olin aivan kauhusta kankeana kun vain mietinkin että MITÄ JOS se ei mene läpi, pakko mennä, apuaaa.

Mutta, virheet meni kätevästi vieraan auton piikkiin, tarkastaja oli ihan rento ja nyt saan taas ajaa autoa luvan kanssa! Voin heittää hyvästit pyöräilylle ja pakkopulkkailulle ja päivisin jää aikaa muuhunkin kuin E:n hakemiseen päiväkodista. Voin levätä ja jatkaa kuntoutumista hiljalleen, siitähän sairaslomassa on kyse!

Niin ja, E:llä oli tänään joulujuhla. Siellä lavalla mun pieni tähtönen tanssi ja taputti, aivan pihalla siitä mitä olisi pitänyt tehdä, mutta niin suloisena kuitenkin. Ja kun sinne lavalle kerran pääsi niin sinne olisi pitänyt päästä koko ajan =)

maanantai 3. joulukuuta 2012

Juuri nyt



Parin tunnin (pakko)ulkoilun ja pulkkailun jälkeen joulutorttuja ja kuumaa kaakaota. Ihan parhautta.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Ekat lahjat


Ei mennyt teoriakoe läpi edes melkein eikä muutenkaan ole ollut ihan mun päivä, mutta pistän kaiken niiden 3h yöunien piikkiin. Sainpahan sentään pari joululahjaa paketoitua ja olen niiden ulkoasuun oikeastaan aika tyytyväinen vaikkei ne kovin kummoisia olekaan =)

Yötä



En ole koskaan liiemmin välittänyt kynttilöistä, ne ovat enemmänkin miehen juttu. Nyt, kun ulkona on niin pimeää, olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, ettei pelkät työtasovalaisimet riitä valaisemaan keittiötä (mieluummin puuttuva kattolamppu kuin ruma lamppu) joten eräänä iltana oli pakko kaivaa tuikut pöytään ruokailun ajaksi. Yllättävän nätisti E on antanut niiden olla ja vain katsellut. Ja niin, kun ne nyt kerran pöydällä ovat niin tuovathan ne vähän tunnelmaa =)

Sitten ihan toiseen aiheeseen, mulla on aamulla autokoulun teoriakoe ja kyllä muuten jurppii olla vielä puoli kahden aikaan yöllä hereillä. Mieluiten nukkuisin ja olisin huomenna skarppina jotta saan ajokortin joskus takaisinkin ja pääsen taas lepäämään ja kuntoutumaan. Vaan ei, joku korkeampi taho on päättänyt ettei tänäkään yönä nukuta. Jos ei kivut häiritse niin en muuten vaan nukahda millään ja jos joku kerta nukahdankin niin aivan varmasti herään 10 kertaa yössä. Kiva kiva. Nää on niitä hetkiä, kun huumori ei ihan tahtoisi riittää.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Pikapikaa




En ole liiemmin jaksanut ajatella, ja kirjoittaminen vaatii niin hirveästi aivotyötä!

Isäinpäivä tuli ja meni, E oli askarrellut päiväkodissa lahjaksi oikein hienon pahvisen kravatin jota mies piti ylpenä kaulassaan koko päivän.

Olen pikkuhiljaa alkanut pohtimaan joulua. Taloudellinen tilanne aiheuttaa hieman päänvaivaa, mutta kieltäydyn ottamasta paineita. Ensimmäiset piparit tehtiin ja syötiin jo lokakuussa, ja koristeitakin on pikkuhiljaa ilmaantunut sisustukseen. Lahjaruljanssi alkaa olla hyvällä mallilla (ainakin ajatuksen tasolla) ja olenpa onnistunut haalimaan uusia joulukoristeitakin niiden tilalle, jotka eivä selvinneet kunniallisesti viime joulusta ja E:n uteliaisuudesta.

E on ollut paljon kotona arkipäivisin, sillä pyöräilymatkat ees taas ottavat pidemmän päälle aika koville ja ajokortin vanhennuttua olen väliaikaisesti kortiton. Kotipäivinä ollaan piirretty (alimman kuvan piirrä ja arvaa -leikistä kunnia kuuluu kylläkin miehelle), katsottu Mikki Hiiren kerhotaloa ja Pikku Kakkosta kyllästymiseen asti, leikitty ja tehty kaikkia kotijuttuja. 

Kipu on pahentunut, järkyttävät kipuaallot palanneet ja iskias alkanut vaivaamaan toden teolla, erityisesti öisin. Voisi kai sanoa, että hermo on vähän kireellä =)

Psyykkiset oireet sitä vastoin ovat helpottuneet huomattavasti ja olen pitkästä aikaa jaksanut pitää yhteyttä ihmisiin! Paino on myös jatkanut nousua ja nyt ollaan jo melkein puolivälissä kohti normaalia!

Tämmöistä pikapäivitystä tällä kertaa, postattavaa riittäisi laidasta laitaan kunhan vaan kestäisin istua tarpeeksi pitkään =)

torstai 8. marraskuuta 2012

Pari viime päivää


Olen virkannut ihan hulluna isoäidinneliöitä, näille mulla on mahtava idea. Olen myös kutonut villasukat, jotka ovat vain päättelemistä vailla - päätteleminen on maailman tylsintä hommaa, kukahan senkin tekisi?


Naposteluhimoon tein juustotikkuja: valmiista torttutaikinasta 1cm suikaleita spiraalille kierrettyinä ja juustoraaste-kananmunaseoksella voideltuina. Olenpa myös innostunut väsäämään raparperipiirakkaa ja kaalilaatikkoakin, sekä syömään kilokaupalla piparkakkutaikinaa.


E oli tiistain ja keskiviikon kotona ja kulutti suurimman osan hereilläoloajastaan piirtäen - enimmäkseen paperiin, mutta vähän myös naamaan ja sohvaankin. Eikö olekin hieno töherrys, E:n ihka ensimmäinen kotona tehty piirustus! Hassua, miten sitä voikaan olla niin ylpeä jostain tuollaisesta!

Toimintakyky, se on siis täällä (*koputtaa puuta*).

maanantai 5. marraskuuta 2012

Sitä voimaa

Voimabiisit. Ne kappaleet, joista saa ammennettua voimaa (kuulostipas imelältä) laittamalla luurit päähän, volat kaakkoon ja silmät kiinni. Kaikilla varmaan on sellaisia?



Näitä on tullut luukutettua paljon, tänäänkin.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Vasemman käden rukkaset

...tai miksei vaikka oikeankin käden. 

En ole elämäni aikana saanut kovinkaan montaa lapas- tai villasukkaparia valmiiksi, sillä kyllästyn siihen jatkuvaan toistoon. Ja jos joskus vahingossa onnistunkin päättämään työni, toinen pari on äkkiä kadoksissa ja käsissä eriparilapaset - miksi siis edes vaivautua tavoittelemaan samanparisuutta? 


Niinpä tein huutavaan lapaspulaani suosiolla eriparisia yksilöitä. Mielenkiinto pysyi yllä, kun tekeminen ei ollut vain toistoa toiston perään. Käytin kuitenkin samoja lankoja, joten aivan eri ulottuvuuksista nuo eivät kuitenkaan ole - ja pääsinpäs samalla eroon jämälangoista!


Myös E sai lämmikettä käsille, sillä pitkän pohdinnan päätteeksi tilasin talvipakkasia varten lammasrukkaset, kuulemani mukaan todella lämpöiset varsinkin kun alle laittaa villalapaset. Rukkaset on tilattu täältä varsin inhimilliseen hintaan ja toimitusaika oli huimat pari päivää. Pakkasia odotellessa =)

Ps. Mitä ihmettä nuo epämääräiset mainoslinkit tekstin seassa ovat, onko niillä jotain tekemistä selaimen kanssa ja olenko ainoa jota ne ärsyttää?

perjantai 2. marraskuuta 2012

Muovikukkaa



Löysin ihanaa ikivanhaa kontaktimuovia, ja ideoita sen käyttämiseksi olisi vaikka kuinka. Ihan ensimmäiseksi tuunailin vähän vessan laattoja, ja nyt mulla onkin ongelma, kun en osaa päättää onko tuo hyvä noin vai päällystäisin loputkin laatat ja ottaisin riskin, että muovista ei riittäisi muuhun! 

Kuvat nyt jälleen kerran hieman toislaatuisia, kamerasta oli akku loppu enkä malttanut odottaa latautumista, tabletilla on vaikeampi ottaa hyviä kuvia huonossa valaistuksessa :)

torstai 1. marraskuuta 2012

Muutama sana lisää



hui
oho, ohhoh
kukkuu
pappija = pastilli
ukka = sukka
pu-po = pipo
paappa = pallo, kilpikonna
piipipoopa = kilpikonna
kava, kaja, kaija = kala
vauva
titti = tissi
Peppi = päiväkotikaverin lisäksi myös Penni, kilpikonnamme
joo 
koija = koira (myös "kiika")

prumm = auton ääni
autoja = monta autoa

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Rallikalusto


Tällä hetkellä autoleikit ovat E:n suosikkeja ja kilpa- ja kokoontumisajoja harrastetaan mitä ihmeellisimmillä kokoonpanoilla. Vakiporukkaan kuuluu puinen veturi, kuplavolkkari, perässävedettävä koira, koliseva ja rämisevä kilpikonna (E:n ehdoton lemppari ja takuuvarma naurattaja) sekä sininen muoviauto. Niillä jaksaisi leikkiä yksin ja yhdessä vaikka kuinka!


Itsekin olen vetänyt aikamoista rallia viime päivät. Maanantaina vein E:n siskolleni ja kävin kaupungilla hoitamassa asioita, eikä mikään tuntunut ylivoimaiselta (paitsi ehkä se, kun kotimatkalla yksi retrorattaidemme renkaita pitelevistä muttereista katosi ja jouduin työntämään rattaita tyhmän näköisesti ja potkimaan karkaavaa rengasta takaisin paikalleen vähän väliä). Tiistaina nousin aikaisin ylös, tein piparitaikinaa, hain E:n pyörällä päiväkodista, kaivoin tuntikaupalla joulureseptejä, täytin ja tyhjensin pesukoneet, ulkoilin E:n kanssa. Tänään kävin tyhjentämässä 8 vuoden takaisia muuttolaatikkojani ja hakemassa kivoja juttuja kotiin ja myytäväksi, kotona lajittelin valtavan määrän pyykkiä. Eihän tuo juuri miltään kuulosta, mutta mulle se on todella paljon tässä kunnossa ja olen valtavan ylpeä itsestäni!


Tänään terveyskeskuslääkäri soitti sairaspäiväraha-asioihin liittyen. B-todistus tiedossa, lisäksi kuntoutustarvetta arvioidaan (vihdoinkin) ja sen osalta tehdään jonkinlainen suunnitelma. Lääkäri myös pyysi anteeksi sitä, että mua on palloteltu puolelta toiselle ja pistetty pää ihan pyörälle! 

maanantai 29. lokakuuta 2012

Arjenhelpottajahenkarit


Valmiiksi valitut vaatteet helpottavat kiireaamuja huomattavasti. Henkareiden ulkoasu tosin on vielä pohdinnan alla...

perjantai 26. lokakuuta 2012

Puolitoistavuotias


"Iloinen tyttönen. Runsaasti sanoja käytössä. Kävelee ja juoksee. Kasvu tasaista."


Jokunen aika  ihanan tytöntylleröisemme mittariin kilahti huimat 18 kuukautta mahan paremmalla puolen (ja viikon päästähän tuo on taas kuukauden vanhempi). Lokakuun alussa oli puolitoistavuotisneuvola, jolloin E:llä  oli kokoa huikeat 12,9kg ja 86cm. Pari päivää sitten kävimme myös lääkärineuvolassa, jossa katsottiin silmät, korvat, ynnä muut jutut ja kaikki oli oikein hienosti. 

Ainoastaan E:n kävelytapa askarrutti mua, sillä nyt kun tuo on oppinut kunnolla kävelemään eikä joudu enää miettimään jokaista askeltaan, jalkaterät kääntyvät sisäänpäin ja tyttö on alkanut kompastelemaan etenkin kengät jalassa. Kuulemma ei mitään syytä huoleen, mutta voitte vain arvata kuinka hysteerisesti pelkään, että tytölle tulee jalkoihin jonkinlainen virheasento ja sen myötä elinikäiset selkävaivat! Noh, lääkäri laittoi lähetteen fysioterapeutille, varmaan lähinnä mun mielenrauhan takaamiseksi.


E osaa jo hirveän paljon asioita. Tuo hurmaava pieni prinsessa tanssii, juoksee, hyppii tasajalkaa, kurkkii oven takaa ja huutaa "kukkuu". Lausuu s-kirjaimen ja aina välillä vahingossa myös r-kirjaimen. Rakentaa sujuvasti palikkatornin ja hoivaa unipupua enimmäkseen todella hellästi. 

Laittaa dvd-soittimen päälle ja katsoo piirrettyjä. Hakee vessasta paperia ja niistää itse nenänsä.  Tottelee, ymmärtää puhetta, ilmaisee omaa tahtoaan hyvin selkeästi. Muistuttaa hampaiden pesusta ja xylitolpastillista (mistä olen latvasta lahonneena hyvin kiitollinen)

Pyytää kauniisti lisää ruokaa/ maitoa/ mitä milloinkin. Avaa itse jääkaapin oven ja ottaa leipää. Nyt, kun kuukausien syömälakkoilu on ohi, haluaa syödä koko ajan ja puolet kotonaoloajasta kuluu siihen, kun väännämme ruoka-ajoista. Koska E myös osaa avata oven kahvasta painamalla ja vetämällä, keittiön ovi käy heti kun silmä välttää!

E näyttää missä on nenä, napa ja Myyrä. Kaivaa nenää. Silittää varovaisesti niin koiraa kuin kaikkia muitakin.  Harjaa hiuksia (harjaamisen kohteesta se tosin tuntuu enemmän hakkaamiselta). Pukee kengät, hatun, sukat ja laittaa molemmat jalat samaan lahkeeseen ja riisuu itse. Istuu pyörän kyydissä tosi nätisti ja nukahtaa melkein joka kerta, jolloin aina yhtäkkiä muistan, että toinen on kuitenkin ihan pieni ja viaton vielä. 

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Päivän saldo

Paikallisen facebook-kirppiksen kautta meille kotiutui kaksi Iittalan Teema-mukia sekä t-paita, joka tosin saa vielä hetken aikaa odottaa E:n kasvamista.

Syyslomaileva E oppi kiipeämään liukumäen tikkaat ylös, ja minä, hmm, en tehnyt tänäänkään oikeastaan juuri mitään. 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Hei se puhuu

Varmuudella bongatut sanat:
pyyvä = myyrä
Pippi = Peppi (päiväkotikaveri)
siä = siellä
tää = täällä
kukkuu
pu-pu = pupu
puppa = heppa
kiija = kirja
kiika = koira
kssta = kissa
hiihhaa = heihei
heippa
kakka
kukka
kakku
äiti, äitä
isi, ikkä
leekote = lentokone
auto
kato, katoppa
keekä = kenkä
paita
ti = kello
tiitti = kiitos
liitä = lisää
ei
joo
paappa = pallo
ankka
iitu = lintu

hau hau = koira haukkuu
au au = kissa maukuu

Varmuudella bongatut lauseet:
tee kakka = tekee kakkaa
minölee kakka = minulla on kakka
kakka tulee
iso auto
kato auto
siä on autoja = siellä on autoja

E osaa sujuvasti lausua s-kirjaimen. Myös r pörähtää aina välillä vahingossa muun puheen seassa, mutta sitä E ei ole saanut sijoitettua vielä mihinkään sanaan. 



Ihan parasta on, miten E ymmärtää puhetta nykyään (silloinkin, kun ei tarvitsisi ymmärtää)! Jos vaikka pyydän häntä hakemaan sukkahousut tai annan laatikon ja käsken kerätä palikat, tyttö toimii kuin ajatuksesta. Eräänä aamuna mietin itsekseni ääneen, paljonkohan kello mahtaa olla, ja E tömisti tuossa tuokiossa olohuoneeseen ja takaisin ja toi minulle herätyskellon. Puheenkehityksen myötä E myös luonnollisesti osaa ilmaista itseään paljon paremmin kuin aiemmin, ja osaa paljon paremmin käyttää eleitäkin apunaan. 

Arki on kaikin puolin paljon helpompaa kun ymmärrämme toisiamme. Selkäkään ei joudu enää niin koville, sillä nykyään tyttöä ei tarvitse nostaa ja kantaa koko ajan, vaan pääsääntöisesti syöttötuoliin ja pois, sänkyyn ja pois, pyöränistuimeen ja pois. Tuntuu, että nyt on tullut aika jolloin saamme vihdoin nauttia työmme tuloksesta (vaikka toki me nautimme siitä tekemisestä itsestäänkin).

perjantai 19. lokakuuta 2012

Vaippakakku

Täällä taas.

Viikonloppuna eräs hurmaava pieni mies sai nimen, ja oikein ihanan nimen saikin. Lahja aiheutti alkuun hieman päänvaivaa, mutta lopulta ystävä ehdotti vaippakakkua ja sellainen sitten päätettiin äidin kanssa tehdä. 


Kakkuun tuli paketillinen vaippoja, sisälle vaatesetti, sukkia, puhdistuspyyhkeitä, tuttipullo ja siihen tutteja, rasvaa ja hoitoöljyä. Koristeeksi muutama barbapapahahmo, jotka kuulemma ovat perheessä aika kovassa huudossa.


Kortin tein jo aikoja sitten. Luovuudentuskissani käytin sen tekemiseen piilareiden postituspakkausta sekä E:n sormivärejä! Korttiin kirjoitin Vesa-Matti Loirin laulun sanat, jotka mielestäni istuivat tilanteeseen kuin nenä päähän.



torstai 20. syyskuuta 2012

Pakettiylläri



Tämä päivä on ollut rankka - hain E:n kahdeltatoista, nukutin päiväunille reilu kolme tuntia, mies tuli töistä vasta tunti sitten. Eilinen ja toissapäivä olivat kutakuinkin samanlaisia joten olen jälleen kipeä, väsynyt ja ahdistunut, mutta ehkä tämä tästä.

Käytiin E:n kanssa pienellä iltakävelyllä ja uskaltauduin samalla postilaatikolle. Siellä oli pehmeä kirjekuori mun nimellä, hetken raksutti ennen kuin tajusin mistä on kyse. Ihana M oli lähettänyt ihanat villasukat!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Keittiökuvia





Innostuttiin viikonloppuna vähän vaihtamaan huonekalujen paikkoja. Parisuhteemme murheenkryyni - kaksi ja puoli metriä pitkä, toiselta puolelta Suomea haettu vanha heräteostostyöpöytä - siirtyi pienen painostuksen jälkeen varastosta olohuoneeseen, ja tv-tason virkaa toimittaneet kaapit siirtyivät väliaikaisesti keittiöön, jossa piti vähän kääntää pöytää. Olohuone on hieman täyteenahdettu, väliaikaisesti...

Kukahan jaksaisi vielä vaihtaa verhot ja laittaa maton paikoilleen?

tiistai 18. syyskuuta 2012

Tuliaisia


Pysähdyttiin aika monella huoltoasemalla matkalla Lappeenrantaan viikonloppuna. ABC Viipurinportissa oli myytävänä paljon erilaisia puisia leluja ihan pikkurahalla, joten oli pakko ostaa muutama E:lle tuliaisiksi =)

maanantai 17. syyskuuta 2012

Mitä minulle kuuluuuu?

Sairaslomaa on nyt takana kutakuinkin 4 viikkoa (enää 20 edessä!), ja tuntuu, että siitä on ollut jotain hyötyäkin. Yleisvointi on hieman parempi, sillä rasitusta on ollut paljon vähemmän. Olen varovaisesti alkanut tekemään taas kevyimpiä pilatesliikkeitä, eikä se satu enää kuten vielä pari viikkoa sitten, vaan tuntuu ihan hyvältä. 

Kuvituksena tällä kertaa E:n taannoiset junaleikit mummolassa =)

Olen alkanut myös pyöräilemään E:n kanssa. Vauhtihirmu tyttö tykkää niin mahdottomasti ja höpisee koko matkan omalla kielellään. Yksi parhaimpia juttuja pyöräilyyn liittyen on E:n mielestä varmaankin se, että pyörän kyydistä näkee autot niin paljon paremmin kuin auton takapenkiltä?


Koulukuviot ovat taas asteen selkeämpiä. Palaan siis kouluun 4. jakson alussa, eli helmikuussa, ja kun muut lähtevät työssäoppimaan 5. jakson ajaksi, minä suoritan sillä aikaa suuren osan missaamistani kursseista ja kirin muita aika paljon, syksyllä pitäisi olla taas suunnilleen mukana muun luokan menossa ja työssäoppimisen suoritan joskus myöhemmin - sen ei pitäisi olla mikään ongelma, koska periaatteessa mulla on vakituinen työpaikka jossa voin sen suorittaa. 


Ja olen jaksanut olla ihan hirveän sosiaalinen! Reilu viikko sitten oltiin Espoossa viettämässä iltaa, torstaina yksi ystävä kyläili tytärpuolensa kanssa (tytöillä on ikäeroa hieman alle puoli vuotta ja tykkäävät toisistaan ihan mahdottomasti!), perjantaina toinen ystävä poikkesi kahvilla juoruamassa ja vaihtamassa tavaroita, lauantaina nappasin pari muuta ystävää kyytiin ja ajettiin Lappeenrantaan viettämään iltaa ja yötä japanilaisittain.

Espoon reissusta (menomatka muutaman mutkan kautta 2h, ja itse ratin takana paluumatka 1h) tulin tosi kipeäksi, mutta suureksi yllätyksekseni matkat Lappeenrantaan ja takaisin, 3h suuntaansa ja minä siis kuskina, saivat aikaan vain jumiutuneet hartiat! Ehkä, ehkä tämä voisi olla pieni valonpilkahdus pitkän tunnelin päässä?


Mitä tähän voisi loppuun vielä sanoa? Paino nousee tasaista tahtia, parisuhde voi paremmin, mä voin päivä päivältä paremmin.