Voin kertoa, ettei koskaan milloinkaan mikään ole ahdistanut puoliksikaan niin paljoa kuin nyt lähteminen. Kuntoutusja työkyvyn arviointi on varmasti hyväksi mulle ja koko perheelle, mutta sen kesto. Sijainti. Alustava arvio on 1-2 viikkoa, maanantain ja tiistain aikana kai selviää tarkemmin. Aivan liian kauan. Aivan liian kaukana. Mietin ihan tosissani, miten yksikään pienen lapsen äiti tai isä pystyy vapaaehtoisesti jättämään lapsensa ja lähtemään itse viikoksi tai pariksi kauas lomalle?
Mies kyllä varmasti pitää E:stä hyvää huolta, ja hänellä on apunaan muita E:lle läheisiä ihmisiä. Mutta muistaako kukaan harjata pieniä pörröisiä hiuksia? Rasvata ihoa tarpeeksi? Lukea autokirjaa? Huolehtia, että nuhjuinen pupu pysyy matkassa mukana minne tyttö ikinä meneekin? Laittaa illalla sängyn viereen tyynyjä siltä varalta, että pieni kierähtää unissaan pois sängystä?
Kuolen ikävään.
Huuhh.
Todella paljon tsemppiä kuntoutukseen! Uskon, että mieliala ei ole oikein koholla, mutta yritä ottaa tästä kaikki irti :)
VastaaPoistaKiitos, yritän parhaani =)
Poista