2012, 2013

Tammikuussa käytiin E:n kanssa vielä vauvakerhossa, sairasteltiin kaikki kolme ja käytyäni ihan pohjalla tapahtui selkäkivuissa pieni muutos parempaan.

Helmikuussa kävin ortopedin leikkauskonsultaatiossa, jossa tultiin siihen tulokseen, että jatketaan kipulääkkeillä ja fysioterapialla sillä ei ollut mitään mitä leikata, oireiden perusteella mikään ei enää viitannut välilevynpullistumaan. Voin henkisesti ja myös fyysiesti paremmin kuin aikoihin.

E oppi sammuttamaan valot, laittamaan lieden päälle, avaamaan shampoopullot jä kävelemään.

Menetin graavilohineitsyyteni ja maistoin meetwurstia ekaa kertaa yli kymmeneen vuoteen.

Maaliskuussa kävin ammatinvalinnanohjauspsykologilla (huh mikä sanahirviö) pohtimassa urahaaveitani selkävaivojen kannalta, kivut helpottivat entisestään ja pahenivat jälleen.

E oppi syömään itse (oltuaan kolme viikkoa syömättä, koska kieltäytyi syöttämisestä), peittelemään itsensä sänkyyn, kiipeämään nojatuolille ja sanomaan heihei ja vilkuttamaan.

Muutettiin uuteen asuntoon. 

Huhtikuussa mulla tuli jalkoihin pahoja tuntohäiriöitä ja kovia hermokipuja. Fysiatri oli ymmällään, koska oireet olivat niin epäjohdonmukaiset, epäili syylliseksi löysää sidekudosta ja laittoi lähetteen hermoratatutkimuksiin joissa ei kuitenkaan löytynyt mitään. Aloitin psykofyysisen fysioterapian, jossa mieltä ja kehoa parannettiin pilateksen voimin.

E täytti vuoden.

Toukokuussa pilateksen vaikutukset alkoivat jo näkymään, mieliala koheni. Harrasteauto valmistui remontista ja vietimme 1. hääpäiväämme.

Kesäkuussa täytin 22 vuotta ja muutin vaivihkaa uuteen blogiin.

Heinäkuussa kivut voimistuivat jälleen, enkä voinut ajaa autoa. Oireet viittasivat siihen, että välilevynpullistuma oli ennallaan, mikä soti vahvasti aiempia havaintoja vastaan. Kiireelliset verikokeet ja magneettikuvaukset - eikä mitään muutosta vuodentakaiseen.

Mies paloi loppuun ja parisuhde joutui koetukselle.

Elokuussa E aloitti päiväkodissa ja minä koulussa. Ehdin olla opiskelijana kaikenkaikkiaan 6 päivää, kunnes jouduin jäämään pitkälle sairauslomalle. Univaikeudet paheni ja otin käyttöön melatoniinin. Kaikki panadolia vahvemmat kipulääkkeet jäivät pois perinnöllisten riskien takia.

Alipainoa tutkittiin, löytämättä kuitenkaan mitään kipua kummempaa syytä. Kävin ravitsemusterapeutilla pohtimassa parannuskeinoa siihen.

Syyskuussa paino lähti hienoiseen nousuun ja kivut lähtivät lieventymään, kun sain levätä kunnolla. Pystyin taas aloittamaan kevyen pilatesharjoittelun parin kuukauden tauon jälkeen.

E viihtyi päiväkodissa ja oli kotonakin aiempaa hyväntuulisempi.

Lokakuussa ajokortti vanheni, sillä terveystilanteessani ei ollut tarpeeksi perusteita kakkosvaiheen lykkäykseen. Jouduin kuskaamaan E:tä pyörällä päiväkotiin ja takaisin.

E:n puhe kehittyi valtavasti ja unikoulu toi helpotuksen sekä tytön että miehen katkonaisiin öihin.

Marraskuussa E oli paljon kotona, sillä hiekoitushiekka teki pyöräilystä kivuliasta ja ärsytti selkää. Elämä junnasi paikoillaan kaikin puolin.

Joulukuussa sain ajokortin takaisin. Kivut helpottivat, kunnes lähtivät jälleen pahenemaan ja painokin lähti laskuun, kun olin työllä ja tuskalla saanut 5kg lisää.

E sai oman huoneen, ja minä innostuin pitkästä aikaa kunnolla askartelusta ja käsitöistä.

***

Jos vuosi 2011 oli raskas, ei 2012 epäilemättä ollut yhtään sen kevyempi. Mutta moni toiveistani sentään toteutui - E on pysynyt terveenä, saimme uuden asunnon paremmalla sijainnilla ja halvemmalla vuokralla. Sain opiskelupaikan, vaikka en opiskelemaan pystynytkään. Ja mies sai kun saikin uuden työn ja allekirjoitti uuden työsopimuksen vuoden viimeisenä päivänä. Vain se ratkaiseva käänne selkäkipujen kanssa jäi puuttumaan.

Vuodelta 2013 toivon edelleenkin hyvää onnea ja terveyttä E:lle. Toivon, että taloustilanteemme paranee, että miehen uusi työpaikka osoittautuisi hyväksi ja vakituiseksi, että lihoisin 10kg ja saisin itseni kuntoutettua edes melkein terveen tasolle (huomatkaa, etten enää edes toivo paranemista), ja että pääsisin tekemään JOTAIN, töihin tai jatkamaan opiskelua. Tuskin mikään tulee itsestään tälläkään kertaa!