Isovanhemmat ja lahjominen

Miehen vanhemmat antavat mielellään lahjoja E:lle, eikä tuo ole mikään ihmekään kun heille E on ensimmäinen lapsenlapsi - omille vanhemmilleni tuo on jo 5. lapsenlapsi, eikä kohta enää edes nuorin, joten tasavertaisuuden nimissä lahjoja tulee lähinnä jouluna ja synttäreinä. Se on hyvin ymmärrettävää, mutta myönnän turhamaisen minäni salaa hieman ilahtuvan siitä, että tyttöä hemmotellaan. Silti kaikista tärkeintä on, että E saa tutustua kaikkiin isovanhempiinsa, ja että he rakastavat häntä ehdoitta ja hyväksyvät hänet juuri sellaisena kuin hän on. Meille isovanhemmat eivät todellakaan ole lahja- tai hoitoautomaatteja =)

Sunnuntaina mies ja E kävivät ensin juhlistamassa miehen mummon syntymäpäiviä ja tapasivat siellä myös appiukon ja tämän naisystävän. He olivat ostaneet E:lle aivan ihania vaatteita, jotka tosin saavat vielä jonkun aikaa odottaa käyttöä. E oli hurmannut isomummonsa aivan totaalisesti! Sieltä parivaljakon matka jatkui miehen äidille ja hänen miehelleen, jotka taas olivat ostaneet kastelukannun ja mielettömän suloisen jakkaran (olen hulluina tuoleihin, ja tällä hetkellä E:kin on).

Myös kolmansia isovanhempiaan E näkee pian, sillä hän ja mies menevät viikonloppuna isäni luokse yökylään (hui, eka yö erossa E:stä!! Näinköhän uskallan). Äitini on tuolloin vielä reissussa, mutta kotiutuu ensi viikolla, ja silloin E pääsee näkemään häntäkin monen viikon jälkeen. Eilen he puhuivat puhelimessa, ja E:llä oli paljon asiaa mm. koirista ja kakasta, luonnollisesti.