Tiistain kävely teki mut todellakin kipeäksi. Matkaahan siinä oli yhteensä n. 10 kilometriä, olin vähän laskenut sen varaan että mies hakisi meidät eikä tarvitsisi kävellä kuin puolet siitä. Vaan toisin kävi, mies joutui ylitöihin, E ei viihtynyt kotimatkalla lainkaan rattaissa vaan osan käveli ja lopun kulki mun sylissä. Meillä kesti yli kaksi tuntia kävellä se reilu viisi kilometriä.
Yleensä kivut ovat tulleet vasta myöhään illalla tai seuraavana päivänä, mutta nyt ne iskivät jo matkalla. Lantio ja lonkat olivat aivan tulessa, kotiin päästyämme oikea jalka ei enää kantanut ja hermosärkyä oli aina pakarasta nilkkaan, molemmissa jaloissa. Loppupäivä meni sohvalla, samoin seuraava päivä jonka aikana E sai katsoa Leijonakuninkaan ainakin kolme kertaa (ei tosin seurannut kuin pieniä pätkiä kerrallaan).
Torstaina oli jo vähän parempi, mutta edelleen olin tosi kipeä. Makasin suurimman osan päivästä ja katsoin Brothers&Sistersiä, mutta käytiin E:n kanssa lähikaupassa ja oltiin hetki pihallakin. Perjantai taas ei juuri eronnut normaalipäivistä, vaikka olin edelleenkin tavallista kipeämpi.
Vikonloppu on mennyt siihen, että päästin P:n viihteelle. Ei sekään mikään fiksu veto mun kunnon huomioonottaen, mutta parisuhteessa täytyy tehdä kompromisseja ja P tarvitsee kavereitaan.
Mutta mitä tästä kaikesta siis opimme? E ei viihdy rattaissa, joten turha edes haaveilla enää että pääsisin lähikauppaa kauemmas - enhän voi enää ajaa autoakaan.
Huoh.
Vaikuttaako lääkkeet siihen autolla ajamiseen, vai tuletko siitä myös kipeäksi? No onneks E on kohta jo sen ikäinen, että jaksaa kävellä vähän pidemmästi. Tai ainakin toivotaan niin.. :)
VastaaPoistaLääkkeet vaikuttaa annostuksesta riippuen, mutta oikea jalka ärtyy ajamisesta tosi pahasti. Voin siis kyllä ajaa jos välttämättä haluan, mutta en voi välttämättä kävellä sen jälkeen :D
Poista:|
VastaaPoista