Kipuhistoriikki

Aiheestahan voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen romaanin, mutta tässä ehkäpä ne oleellisimmat asiat, tiivistettynä:


MARRASKUU 2008

Olin miehen luona yötä, nukuttiin kapeassa sängyssä. Aamulla selkä oli jumissa, illalla Disturbedin keikka ja 3h yhtäjaksoista seisomista. Maanantaina selkä oli niin kipeä etten pystynyt istumaan koulussa, joten menin hakemaan sairaslomaa. Lääkärin mukaan kyseessä oli noidannuoli, joka menisi ohi viikossa - ja vitut. Lopulta olin yhteensä kuukauden sairaslomalla. Pitkien poissaolojen takia mut potkittiin pois kaikilta meneillään olevilta kursseilta, ja olisin saanut potkut koko lukiostakin ellei ihana terveydenhoitaja olisi noussut puolustamaan mua. Palasin kouluun juuri ennen joulua, kun uusi jakso alkoi. Selkä kiukutteli sen jälkeen ajoittain, mutta ei vaivannut sen kummemmin.

HEINÄKUU 2009

Ruisrock, teltassa nukkuminen ja lopulta jälleen Disturbed saivat aikaan saman kuin loppusyksynä, tuomiona oli noidannuoli joka kesti taas kuukauden. Selkä ei tuntunut toipuvan yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla, vaan kiukutteli syksyllä aiempaa enemmän. Jonkun aikaa töissä kärvistelyäni katseltuaan isäni soitti tunnetusti hyvälle luottohierojalleen ja antoi luurin mulle. Sovittiin aika, ja parin käsittelykerran jälkeen kivut loppuivat. SI-nivelet olivat olleet lukossa. Parin kuukauden välein kivut palasivat ja katosivat aina kahden käsittelyn jälkeen.

KESÄKUU 2010

Green Dayn keikka, tiesin ettei se ole hyvä idea mutta pakko oli päästä joten varasin hieronnan jo etukäteen. Jessus, ne soitti 2,5h ja päälle muut seisoskelut ja matkat! Kaksi käsittelyä ei riittänyt avaamaan selkää, kolmannen kerran jouduin perumaan rajun flunssan takia. Parannuttuani olin raskaana, eikä ajatus hieronnasta tuntunut hyvältä käsittelyn kovuuden takia.

HEINÄ-ELOKUU 2010 JA RASKAUSAIKA

5. raskausviikon kieppeillä paukahti uudet todella voimakkaat kivut, ja siitä eteenpäin ne pahenivat tasaisesti. Hetken sain helpotusta kylmägeelistä, sen jälkeen tukivyöstä, sitten suihkusta ja kauratyynystä, kunnes oli pakko ottaa särkylääkettä. Lopulta ei edes maksimiannostus panadolia ja kolmen tunnin suihku riittänyt. Kävin kipujen takia lääkärissä pari kertaa, ja kivut luokiteltiin liitoskivuiksi ja normaaleiksi (!!) raskausajan selkäkivuiksi. Äitiyspoliklinikan lääkäri antoi ymmärtää ettei minun olisi ikinä pitänyt hankkiutua raskaaksi jos en kerran kestä pientä (!!!) kipua. Kivulle lähinnä naureskeltiin ja koin, että mut leimattiin kipua kestämättömäksi huomionhakuiseksi nynneröksi vähän kaikkialla.

Pienikin liikunta vain pahensi kipua, ja oikea lonkka oli kävelyn jälkeen ihan tulessa, etenkin raskauden loppupuolella. Yöunetkin meni. Salaa toivoin, että vauva syntyisi heti, kun eloonjääminen ei olisi enää niin epävarmaa. Ajaessani äitiyspoliklinikalta kotiin silmät sumeina mietin, ajaisinko päin seinää, ihan hiljaa vain jotta synnytys olisi pakko käynnistää tai jotain. Lopulta rv 37 kieppeillä kivut loppuivat kuin seinään - jälkikäteen fysiatri selitti, sen olevan hyvin tyypillistä, että raskaudesta johtumattomat kivut väistyvät tieltä synnytyksen lähentyessä - ja sain nauttia raskaudesta jopa kuukauden, kun tyttö syntyi vasta rv 41+3. 

TOUKOKUU 2011

Kolme viikkoa synnytyksen jälkeen kivut palasivat rajuina. Kävin 2 kertaa hierottavana, mutta toisin kuin ennen, kivut pahenivat molempien kertojen jälkeen. Varasin itku kurkussa ajan yksityiselle ortopedille, joka ensimmäisenä kaikista lääkäreistä ymmärsi tilanteen vakavuuden - ja ennen kaikkea todellisuuden. Hän laittoi lähetteet magneettikuvauksiin ja fysiatrille julkiselle puolelle ja määräsi mut liikuntakieltoon kunnes selviäisi mikä kivut aiheuttaa. 

ELOKUU 2011

Kipujen syyksi paljastui iso prolapsi (=välilevynpullistuma), fasettiartroosi (=fasettinivelten nivelrikko?) ja ikääni nähden poikkeuksellisen kulunut lanneranka (vastaa 40-vuotiaan lannerankaa, itse olin tuolloin 21v). Kävelyn aiheuttamat kovat lonkkakivut olivat johtuneet pois paikoiltaan olleesta lantioluusta, jonka fysiatri manipuloi heti paikoilleen. Kuukauden päästä kontrollikäynti, jolloin todettiin myös yliliikkuvat nivelet ja skolioosi. Fysiatri varoitteli, että välilevynpullistuman arpeutuminen tulisi viemään mulla normaalia kauemmin, sillä olen pitkä, hoikka ja hentoinen ruumiinrakenteeltani, ja että ortopedi tuskin mielellään sitä leikkaisi, sillä ruumiinrakenteeni ja yliliikkuvien nivelteni takia leikkaus olisi haastavampi ja toipuminen hitaampaa. Sain luvan alkaa liikkumaan varovaisesti. Ensin uinti, sitten pilates ja myöhemmin aloitettavaksi vielä jooga. Kävin uimassa kerran, ja se tuntui hyvältä. En mennyt uudestaan, sillä psyykkiset oireet painoivat päälle ja ajatus uimapuvussa kekkaloimisesta tuntui yksistään ahdistavalta.

Voin vain arvailla, mitkä noista vaivasivat jo ennen raskautta, mitkä tulivat raskausaikana, mitkä vasta synnytyksessä. Hyvin voisi kuvitella, että nivelten ja lannerangan kuluma on tullut vuosien myötä, mutta minulle ei niitä elettyjä vuosia kuitenkaan ole niin paljon kuin useimmilla kohtalotovereilla. Voisiko raskaus ja yliliikkuvat nivelet todella aiheuttaa niin paljon muutoksia? Mikä sai aikaan pullistuman, lantioluun sijoiltaan menemisen - hyvin voisi syyttää synnytystä, mutta entä kun oireet viittaavat siihen, että ne vaivasivat jo ennen sitä?

JOULUKUU 2011

Olin äreä, lyhytpinnainen, ruokahalu katosi ja laihduin 5kg lyhyessä ajassa (jollekin toiselle pieni pudotus, minulle iso). Nukuin huonosti, olin allapäin - tunnistin oireet jo ennen kuin tunsin itseni masentuneeksi, joten tavallaan osasin odottaakin sitä. Oloa helpotti tieto, että pitkittynyt kipu ihan tutkitusti aiheuttaa masennusta - se siis jossain määrin kuuluu taudinkuvaan. Toisaalta mietin paljonkin, olenko vain poikkeuksellisen heikko ihminen, kun annoin kivun päästä niskan päälle? Eristäydyin muista, en muutamaan kuukauteen nähnyt juuri ketään ja mietin, miten paljon paremmin mies ja lapsi pärjäisivät ilman minua. Kipu tuntui musertavalta. Fysiatri laittoi lähetteen ortopedin leikkauskonsultaatioon, sillä kivut olivat pahentuneet ja pitkittyneet. Siinä vaiheessa, kun konsultaatioon pääsin, kivut olivat taas helpottaneet ja leikkauspäätös oli kielteinen, sillä ei ollut mitään mitä leikata.

HELMIKUU 2012

Tyttö oppi kävelemään ja mun kivut ja psyykkiset oireet helpottuivat sen myötä. Olin kuin uudestisyntynyt, oma hyväntuulinen itseni ensimmäistä kertaa kuukausiin ja voi, miten mahtavalta se tuntuikaan!

HUHTIKUU 2012

Muutto uuteen asuntoon. Mä en juurikaan osallistunut kantamiseen, mutta kipu nosti taas päätään. Olin ehtinyt jo luulla pahimman olevan ohi, joten luonnollisesti petyin ankarasti. Eräänä iltana katselin kaikessa rauhassa tv:tä, kun oikeasta jalasta lähti tunto. Jalka ei kantanut moneen päivään kunnolla ja käveleminen oli vaikeaa. Terveyskeskuslääkäri laittoi kiireellisen lähetteen fysiatrille ja antoi piikillä tuhtia kipulääkettä. Fysiatri taas laittoi kiireellisen lähetteen hermoratatutkimuksiin. Hermoratatutkimuksissa ei kuitenkaan löytynyt mitään, vaan kivun laatu ja kipupiirrokset viittasivat siihen, että löysä sidekudos päästäisi jonkin palikan (nikaman kenties?) painamaan hermoa ja siten aiheuttaisi tunto-ongelmat ja kovat hermokivut oikeassa ja satunnaisesti hieman pienemmässä mittakaavassa myös vasemmassa jalassa. Kuulemma prolapsiin viittaavaa kipua ei enää ollut, mikä maalaisjärjellä ajateltuna tarkoittanee sitä, että välilevynpullistuma on kuitenkin arpeutunut, varmaankin silloin alkuvuodesta kun kivut hellittivät hetkeksi? Eihän siinä kestänytkään kuin vuosi (vrt. normaalisti arpeutuu alta puolen vuoden, ja jos ei niin sitten leikataan, mikäli olen ymmärtänyt oikein). Ja ilmeisesti fasettiartroosiakin on kahdessa eri kohdassa? Niin mä vaan opin koko ajan lisää vammoistani.

Nyt oikea jalka toimii paremmin, tunnottomuutta ei ole enää juurikaan ollut ja tuntuu, ettei se olisi enää edes niin hutera - en tiedä miksi, mutta jotenkin yhdistän tämän mielessäni pilatekseen. Hermokipua kuitenkin on edelleen, lähes taukoamatta, aina pakarasta nilkkaan asti. 


Ja jotta vältyttäisiin siltä romaanilta edes melkein kunnialla, vedän rajan tähän ja palaan aamulla löpisemään, luultavasti jotain paljon pinnallisempaa tämän vastapainoksi!


Ps. Pahoittelen töistä omaksuttua, pitkäveteistä ja vaikeaselkoista kapulakieltä. 


Pps. Joku tämän varmaan on joskus ennenkin lukenut?