Olen todella aamu-uninen, mutta tykkään kyllä aamuista. Yksi äitiyden parhaista sivutuotteista on ehdottomasti se, että joutuu heräämään niin aikaisin (eli klo 8.30). Aiemmin tein sitäkin, että nousin ylös silloin, kun mies lähti töihin aamukuudelta tai jopa aiemmin, mutta nyt se on univaikeuksien takia jäänyt. Tänään nyt kuitenkin hereillä oltu jo pitkään, sillä puoli kahdeksalta nukkumaan mennyt E päätti nousta ylös jo keskiyön korvilla ja meni vasta äsken nukkumaan. Eipä siinä, herätys olisi joka tapauksessa ollut tänään aikaisin, jotta saan tehtyä töitä.
Ihan parhain hetki aamulla on aina silloin, kun aurinko nousee. Se on aina yhtä ihanaa, oli sitten kesä tai talvi, ja mielelläni istun silloin ulkona, tupakalla tai edes juomassa kahvia. Yleensä silloin on ihan hiljaista, ohi kulkee satunnainen työmatkalainen tai koiranulkoiluttaja, ja ilma on ihanan raikas. Noina hetkinä tunnen itseni niin energiseksi, että voisin tehdä mitä vaan! Aamuisin ei kivutkaan vaivaa, jos olen nukkunut alle kahdeksan tuntia, sillä takana ei vielä ole päivän aiheuttamaa rasitusta (tänään kuitenkin poikkeuspäivä myös kipujen suhteen, sillä ylhäällä riekuttu jo ainakin aamukolmesta).
 |
| Tämän aamun energianpuuskassa muistin vihdoin tukea tomaatit, joskin hieman epämääräisesti. On tuo kai tyhjää parempi? Apua, en mä ole mikään viherpeukalo, en edes tajua miten nuo on vieläkin hengissä! |
Aamupäivisin olisi ihana ulkoilla E:n kanssa. Käydä vaikka pienellä kävelyllä, tai mennä keinumaan, ihan mitä vaan. Kuitenkin, herätys, aamutoimet, n. puolen tunnin leikkituokio ja aamupala - ja päiväunille, kun herätyksestä on kulunut huikeat kaksi tuntia (miten kukaan voi nukkua noin paljon???). Ja kun E herää päiväunilta, on kello jo niin paljon, että mä olenkin jo ihan puhki. Turhauttavaa. Vaivihkaa yritän muuttaa päiväuniaikaa...
Nyt viides kuppi kahvia, ja niitä töitä! Tai jos sulkisikin parin tunnin päässä häämöttävän deadlinen pois mielestä ja pitäisikin pienen pilatestuokion...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti