Miehen työ

Jottei kenellekään jäisi epäselväksi, kuka tässä on se todellinen sitkeä sankari, seurasin päivän ajan mieheni tekemisiä. Tällainen oli viime maanantai, varsin tyypillinen päivä:

Klo 04.50

Herätys, aamukahvit tietokoneen ääressä, koiran ulkoilutus.

Klo 06.30

Töihinlähtö.

Klo 06.50

Työmaalla, aamukahvit. Paksut, painavat kumiset puhallusletkut pönttöautolta talon alle ja siellä toiseen päätyyn. Varusteet (hengitys- ja kuulosuojaimet, hanskat) autosta. Sen jälkeen talon alle puhaltamaan sepeliä. Tämän talon alla mahtuu jopa seisomaan, sepeliä puhalletaan n. 30 m³. Asento on koko ajan huono, letku painaa ja sen kannattaminen alkaa nopeasti hengästyttämään. On kuumaa ja hiostavaa, koska talon alla on huono ilma ja sepeli tulee niin nopeasti letkusta, että letku kuumenee, sepelin lisäksi letkusta tulee kuumaa ilmaa ja vesihöyryä. Letkun kanssa joutuu konttaamaan, ryömimään ja syöksymään paikasta toiseen 30-45 min. Sen jälkeen on n. 20 min tauko, jonka aikana auto täytetään, ja sitten taas puhaltamaan. Tätä jatkuu aina lounaaseen asti.

Klo 12.30

Lounas n. 30 min, sen jälkeen talon alle menevän läpikulkukaivon sekä puuttuvien putkikannakkeiden asennusta, perus työmaahommia. Liikkuminen on todella hidasta, sillä mies on jo ihan puhki aamun puhaltamisesta. 

Klo 16.00

Huoltoasemalle kahville ja sen jälkeen kotiin. 

Klo 16.30

Kotona. Välipalaa ja leikkimistä E:n kanssa, pikasiivous ja yhdessä kauppaan. 

Klo 19.00 

Kauppakassien purku, koiran ulkoilutus, ruuan valmistus (= itsetehtyä pitsaa). Koska ruoka-aika on venynyt, E syö samaan aikaan, kun mies häärää keittiössä. Pitsan ollessa uunissa mies siivoaa keittiön ja makuuhuoneen, hoitaa E:n iltapuuhat ja laittaa unille. Pitsa syödään telkan ääressä ja loppuilta kuluukin siinä. 

Klo 22.30

Mies nukahtaa sohvalle.

Klo 00.00 

Ravistelen miehen ylös ja patistan sänkyyn nukkumaan. Viime aikoina E on alkanut taas heräilemään öisin ja koska itse en uniongelmieni takia silloin herää, mies joutuu heräämään E:n takia tyypillisesti 1-3 kertaa yössä. Tänä yönä mies saa poikkeuksellisesti nukkua ilman herätyksiä aina siihen asti, että kello soi taas aamulla klo 04.50.

***

Olemme (= mies on) tulleet siihen tulokseen, että jaksaakseni päivät E:n kanssa mun on vältettävä kaikkea muuta vähänkään fyysistä tekemistä kotona. E:n hoitaminen vie totaalisesti voimat vajaakuntoiselta, ja jos teen siihen päälle vielä muuta, vietän seuraavat päivät sängyn pohjalla. Ruuanlaitto, koiran hoitaminen, kauppareissut ja siivous ovatkin siis langenneet pääosin miehen harteille. Hän imuroi vähintään joka toinen päivä, pesee lattiat kerran viikossa (ellei ole tarvetta pestä useammin). Ehkä meillä on tavarat välillä vähän hujan hajan, mutta ainakaan meillä ei ole likaista. Kotitöistä minä hoidan oikeastaan vain pyykipesun - ja surkeasti hoidan senkin - sekä leipomisen, kaiken muun tekee mies. Hyvänä päivänä/ kautena teen toki enemmän, niin paljon kuin pystyn. 

Miehen työ on fyysisesti erittäin raskasta, työpäivä saattaa venyä melkein 12-tuntiseksi eikä sen aikana ehdi läheskään aina edes syömään. Sen jälkeen hän tekee kotona kaiken ja tarvittaessa herää vielä yöllä E:n kanssa - herkkua, eikö? Mies joutuu koko ajan taiteilemaan omien voimiensa äärirajoilla, paitsi fyysesti, myös psyykkisesti. Hän on stressaantunut, väsynyt ja turhautunut tähän tilanteeseen, siihen ettei voi parantaa mun kipuja. Hän on jatkuvasti huolissaan minusta ja mun jaksamisesta.

Moni tuntuu ajattelevan, että nautin siitä etten joudu tekemään mitään, ja kehoittavat nauttimaan näistä kissanpäivistä niin kauan kuin niitä riittää. En tiedä, ehkä olen todella herkkänahkainen, mutta tuollaiset kommentit ovat lähinnä loukkaavia. Ihan kuin mä haluaisin olla tässä kunnossa? Harva tuntuu ymmärtävän, miten piinaavaa on vain katsoa, kun toinen tekee kaiken. Raataa niska limassa kellon ympäri vain, jotta sinulla olisi hyvä olla. Voit auttaa vain olla tekemättä mitään ja toivoa, että sen ansiosta voit jonain toisena päivänä tehdä jotain. Syyllisyys painaa, vaikka ei pitäisi, sillä mies on itse valinnut tiensä.

Vaikka miehen työ on raskasta, siinä on paljon myös hyvää. Itse asiassa jopa niin paljon, että hän vapaaehtoisesti vaihtoi sinne, oman alan kevyemmistä ja parempipalkkaisemmista hommista! 

• Työn yhteydessä tulee kuntoiltua paljon (minä myös tykkään työn kasvattamista lihaksista). 
• Työilmapiiri on hyvä, meininki on oikeastaan aika rentoa ja huumori ronskia. 
• On päiviä, jotka ovat raskaampia kuin tämä esimerkkipäivä (esim. heti tästä seuraavana päivänä oli 3,5h sepelinpuhallusta yhteen kyytiin, ilman taukoja), mutta myös päiviä, jolloin on rennompaa. Uudistyömailla on enemmän tilaa työskennellä ja parempi asento. Läheskään joka päivä ei edes ole puhallushommia, työhön sisältyy myös suurtehoimurointia sekä kaikenlaisia rakennusten alapohjassa tehtäviä töitä.
• Vastikään mies sai palkankorotuksen, mikä nostatti työmotivaatiota entisestään. 
• Lisäksi omien töideni takia ymmärrän työn laadun erittäin hyvin, ja yhdessä päivittelemme ja naureskelemme töissä tapahtuneita kommelluksia ja kammottavia työmaita.