Kivuton juhannus

Paita JC:stä, kokoa XXS. Arvatkaa vaan kuinka onnellinen olen löydöstäni??

Otsatukasta pakko sanoa, vihaan sitä enkä todellakaan ole leikannut sitä itselleni. Oletettavasti yhden kipulääkkeen aikaansaannoksia, puolet hiuksista putosi ja nyt ne kasvaa takaisin. Ihan kiva, mutta kamalan näköistä.

Pitkän viikonlopun turvin uskaltauduin vihdoin ja viimein kokeilemaan uusia kipulääkkeitä. Olin valtavan väsynyt (jo entisestään, mutta kipulääkkeet väsyttivät lisää), mutta kivut lähtivät melkein kaikki. Pienelle alueelle jäi hento kipu tykyttämään, kai se oli sitten sitä sidekudoksen kipua joka ei kuulemma lääkkeillä lähde. Eli siis vietin käytännössä kivuttoman juhannuksen, vaikkakin sohvalta käsin =)

Kauheasti mulle oltiin povailtu, että toinen uusista on niin vahvaa, että näkee pieniä vihreitä miehiä joka nurkassa - no ei ihan. Olenko tosiaan niin hyvin siedättynyt kipulääkkeille, ettei nuo tujuimmatkaan enää pistä päätä sekaisin? Huhhuh. Kertoo ehkä jotain kivun laajuudesta sekin. Tietysti jos lääke ei nouse päähän, voin sitä syödä myös silloin kun olen E:n kanssa kaksin, mutta ennen sitä haluan jonkun aikaa tuohon totutella.

Nyt olo on levännyt, lisäksi iso kivi vierähti sydämeltä kun sain puhuttua ystäväni kanssa ja tiedän, että hän on kunnossa.

Tänään pitäisi käydä vastaanottamassa se koulupaikka, kunhan E herää päiväunilta! Hui!