tiistai 21. tammikuuta 2014

Operaatio Nukku-Matti

On varmaan tullut mainittua kerran jos toisenkin, että uniongelmia on ollut melkoisen paljon viime vuosina. Sinänsä toki ymmärrettävää, kun kiusana on ollut kovia kipuja, masennusta ja muuta yhtä mukavaa, mutta uniongelmia oli jo ennen niitä. Ja niiden jälkeen. 

Ja niitä uniongelmia on erilaatuisia, jottei vaan kävis elämä liian helpoksi: 
1) Nukahtaminen kestää kauan, aivan tolkuttoman kauan! Kevyesti voi mennä 2-3 tuntia, kun pyörin ja koitan saada unenpäästä kiinni. Kun lopulta nukahdan, en herää vaikka ydinpommi räjähtäisi tyynyn vieressä. 
2) Nukahdan nopeasti, mutta herään pian. Nukahdan. Herään. Nukahdan. Herään. Nukahdan. Herään. Jne. Yön aikana saan oikeasti nukuttua ehkä pari tuntia. 
3) Nukahdan nopeasti ja nukun koko yön mukamas hyvin, mutta aamulla tuntuu etten olisi nukkunut silmänräpäystäkään. Viime syksynä mä kärsin tästä pidemmän aikaa ja se johti siihen, etten lopulta muistanut enää melkein nimeänikään.

Melatoniini hieman tasoittaa nukkumista, mutta ei yksinään poista koko ongelmaa. Siispä eilen kävi tieni lääkärin pakeille puhumaan nukkumisesta, koska nyt on mielestäni hyvä hetki paneutua siihen kun akuutimmat ongelmat on saatu raivattua pois alta. 

Mainittakoon vielä tässä välissä, että olen idiootti joka paikkaa univajetta tankkaamalla kahvia ja polttamalla tupakkaa, eli en ole mikään ihan puhdas pulmunen asian suhteen kuitenkaan (MUTTA uniongelmat ovat aina olleet samaa tasoa riippumatta siitä, juonko 1 vai 11 kupillista kahvia päivän aikana). Yritän sitkeästi taistella Moccamasterin sulosointuja vastaan ja juoda vain kolme kupillista päivässä ja vain aamupäivän aikana, mutta voin kertoa että tiukkaa tekee, kun tuo nestemäinen kulta on ainoa, mikä saa silmät pysymään auki yli kolme minuuttia!

Uskon, että omien huonojen tapojeni lisäksi nenälläni on jotain tekemistä asian kanssa, sillä en ole koskaan kyennyt hengittämään sen kautta normaalisti - ja vika kulkee suvussa, kuten myös uniongelmat. Olisi vähintäänkin loogista, että hengitän yön aikana nenän kautta, eikä aivot saa tarpeeksi happea, ja olisin sen takia aina niin kamalan väsynyt niiden "hyvinnukuttujen" öidenkin jälkeen. Mutta koska en kuulemma kuorsaa, lääkäri ei ainakaan toistaiseksi tukenut teoriaani.

Lääkärin kanssa päädyttiin siihen, että pidän kuukauden ajan unipäiväkirjaa - en siis kirjoita muistiin sitä, minkävärisistä virtahevoista näen milloinkin unta, vaan iltarutiineista, nukahtamisesta, unenlaadusta, jne. Äiti-ihmisen unikoulu siis tiedossa! Ruiskuttelen nenäsuihketta suloiseen sukunenääni aamuin illoin ja pysyn tiukkana kahvin suhteen ja vaihdan vihreän Smartin sähkötupakkaan. Kuukauden päästä sitten lääkärin kanssa palataan asiaan, katsotaan onko edistystä tapahtunut, onko unitottumuksissa jotain parannettavaa, vai olisiko jo aika perusteellisemmille tutkimuksille.

Ei se tupakoinnin lopettaminen mitään, se on vain tyhmä pinttynyt tapariippuvuus josta muutenkin haluan eroon, mutta kahvi. Apua. Meillä on töissä niiiiin hyvää kahvia, että itken varmaan jatkossa itseni uneen joka ilta, kun en saa juoda sitä niin paljon kuin haluaisin!

1 kommentti:

  1. Täälläkin uniongelmia.

    En tosin juo kahvia tai polta, mutta silti tuntuu tuo nukkuminen olevan todella vaikeaa.

    VastaaPoista