M.

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Äitiyden ja erityisesti kipujen myötä monia ihmisiä on kaikonnut elämästäni - osa omasta tahdostaan, osa minun tahdostani. Eikä siihen liity sen suurempaa draamaa. Jotkut vain eivät ymmärrä tai edes halua ymmärtää, eikä musta ole enää ollut vääntämään joka asiaa rautalangasta. En ole liiemmin jaksanut pitää edes jäljelle jääneisiin ystäviin yhteyttä - he ovat tehneet sen puolestani, olleet tukena ja turvana. 

Ja niin hassua kuin se onkin, olen äitiyden ja jopa kipujen myötä saanut uusia ystäviä, kohtalotovereita jotka todella ymmärtävät mitä käyn läpi. Yksi heistä, ihana M., kävi kahvilla viikko sitten. Soitti ovikelloa kaksi paketillista Ben&Jerry'siä kainalossaan - tarvitseeko edes sanoa enempää? =)

Eilen aamulla purin tuntemuksiani eräässä vertaistukiryhmässä facebookissa. Ei mennyt aikaakaan, kun M soitti: "Moi, ootko kotona, voisin tuoda sulle testiin tämmöisiä ateriankorvike- ja proteiinijuomia joita otat sitten aina välipalaks!"

M on aina paikalla kun tarvitsen ystävää, eikä hän hössötä turhia kipujeni kanssa, vaan vain kuuntelee ja on läsnä - juuri niin kuin on parasta. Toivottavasti pystyn myös itse olemaan hänelle tukena aina tarvittaessa!