On ihan ok itkeä, koska...

Robin on vaan niiin ihana. Sy-sy-sydämestä puuttuu palanen ja uu-uu sä voisit täyttää seeeen.

Mies osti pekonia.

Auto lähti mahdollisesti viimeisellä matkallaan. R.I.P. Aarnemobiili, olit hyvä auto vaikka kiukuttelitkin tälle kuskille aina ja kaikkialla.

E tanssi ja pomppi omassa kevätjuhlassaan, kun piti hipsiä hiirenpäästäisenhiljaa eteenpäin.

Koskenlaskija on vaan niiiiin hyvää.

Valtavan aikuistumisen, ryhdistäytymisen ja uurastuksen jälkeen ystävä sai valkolakin.

Toinen ystävä sai asunnon, joka kuulostaa todelliselta unelmalta.

Johnny Cashin ja June Carterin rakkaustarina on vaan niin liikuttava. 

Minua pyydettiin trimmaamaan koira, ensimmäistä kertaa elämässäni, koska voisin olla hyvä siinä. 

Näin liikuttavan kuvan isäntäänsä hyvästelevästä poliisikoirasta, ja alan muistuttaa vesiputousta jo sen ajattelemisestakin.

Ukkonen. Vaikka se olisi vain pieni salamanvälähdys ja kaukainen jyrähdys toisella puolella Suomea. Yhyhyyy. 

Vanha, vähän pelottava peltotie minun ja ystävieni kotien välissä on jyrätty ja sinne rakennetaan taloja. 

Aina löytyy ystävä, jonka kainaloon saa kömpiä yöllä, kun ypöyksin nukkuminen isossa ja vanhassa talossa tuntuu liian pelottavalta.

Vakioporukan nostalgiabileet. Vanhan kaavan mukaan lettuja, boolia, juomapeliä ja portailla istumista, siinä on monta hyvää syytä tirauttaa salassa muutama kyynel!

Asfalttimiehet kunnostavat tietä.

NCIS ja Criminal Minds. Joka kerta.

30 Seconds to Mars soi radiossa ja oi, kaikki ne muistot.

Ikäkriisi. Nyyh, näköjään en vaan millään lakkaa vanhenemasta vaan tänäänkin tuli jo 23 vuotta täyteen.

Pienen tytön onnelliset hymyt, joita saan päivä päivältä useammin. Ja ne maailman kauneimmat, isot silmät.

(Ei, en ole raskaana mutta kieltämättä nämä hormonihuurut ovat saaneet harkitsemaan kierukan poistoa.)