Kuntoutus/ työkyvyn määritys

Tapasinpa siis roiman joukon erinäisiä hoitoalan henkilöitä.

Toimintaterapeutin kanssa etsittiin mulle sopivaa työtuolia ja käytiin läpi sen hankkimiseen liittyviä juttuja. Jonkun verran puhuttiin myös muista apuvälineistä ja asennon tukemisesta esim. autolla ajaessa.

Fysioterapeutin kanssa käytiin läpi mun liikuntakykyä. Mulle jäi vähän sellainen tunne, että hän epäili vian olevan lähinnä korvien välissä - suoriuduin kaikista liikkeistä ihan kevyesti eikä niiden tekeminen edes sattunut - ja että olen laiska ja pelkuri. Kokeiltiin kinesioteippausta, ensin korjaamaan alaselän asentoa ja myöhemmin myös olkapäiden. 

Psykologin kanssa juttelin muutamaan otteeseen. Psyykkistä suorituskykyä mittaavissa testeissä (matematiikkaa, logiikkaa, muistitehtäviä, luetunymmärtämistä, jne) pärjäsin hyvin, keskivertoa paremmin. Kuulemma mulla todella olisi lahjoja haaveilemalleni alalle. Hän piti mua fiksuna, luovana, lahjakkaana ja älykkäänä ja suositteli psykoterapiaa.

Sosiaalityöntekijänkin tapasin pari kertaa. Hänen kanssaan pohdimme tukiasioita, perhetilannetta, tulevaisuudensuunnitelmia ja yleisesti elämänlaatua. Hänen ansiostaan tiedän nyt, mistä haen tukea jos Kela edelleen näyttää persettä peukun sijaan, ja ehkä nyt maltan myös vain olla ja keskittyä itseeni. Ja arvostaa entistäkin enemmän miestä, joka on sitkeästi pysynyt rinnallani kaiken tämän keskellä.

Psykiatri oli sitä mieltä, että jo yksistään psyykkisten ongelmien takia en ole ollut työkykyinen elokuussa, en ole sitä nyt enkä tuile olemaan vielä pariin kuukauteen.

Fysiatri kokoaa tämän kaiken yhteen ja kirjoittaa sen perusteella b-lausunnon. B-lausunto tulee kuulemma puoltamaan sairauspäivärahan saamista aina takautuvasti elokuusta lähtien ja suosittelemaan sen jatkamista toukokuun loppuun saakka. Työkyvyttömyyden ensisijaiset syyt ovat psyykkisiä, mikä on toisaalta hieman hassua - ne psyykkiset kun johtuu nimenomaan fyysisistä vaivoista - mutta toisaalta taas ei.

Pääkoppaa tullaan jatkossa hoitamaan psykiatrisella polilla, fysioterapia jatkuu kunnan terveyskeskuksessa, ravitsemusterapeutille täytyy mennä painon seurantaa varten. Kivun hoito taas siirtyy kipupolille. Kivun aiheuttajalle itselleen ei ole mitään tehtävissä ennen kuin saan painon hilattua normaalilukemiin - ja uskokaa tai älkää, mutta olen ihan toden teolla yrittänyt.

Epäilemättä kuntoutus/ työkyvyn määritys oli tarpeellinen, mutta jäin miettimään, pitivätkö he mua sittenkin vain mielenvikaisena?

Mitähän muuta tuosta reilusta viikosta voisi sanoa - tutustuin muutamaan ihmiseen joista toivon kuulevani jatkossakin, tulin "kevyestä" aamujumpasta todella kipeäksi, iltaisin oli enimmäkseen tylsää ja öisin nukutti, ruoka oli hyvää.